No nyt se sitten tapahtui! Minun Tutkimusretkikuntani otti jokainen oman kuljetuskoppansa ja lähti valloittamaan maailmaa.
Kyllä täällä sitä jatkuvaa töminää jo olikin. Lapsoset pyörivät ympyräkeränä pitkin lattioita ja hyppivät joka paikkaan. Emäntä juoksi perässä ja peitti aina sähköjohtoja sitä mukaan kun lapsukaiset saivat niitä kaivettua esille. Eiväthän nämä pienet ymmärrä, että kun tuollaiseen kivaan johtoon puraisee, niin siinä sattuu ja menee viiksikarvat kiharalle.
Nyt ei jäljellä ole enää kuin Emmi, jota emäntä myös Silkkisukaksi kutsui. Emäntä on luvannut, että Emmi jää tänne kotiin meidän muiden kanssa ihan koko iäkseen. Felix-setä varsinkin on ihastuksissaan, kuten kuvasta näkyy.
Emmi ja Felix-setä
Ennen kuin pennut lähtivät, minä potkin emäntää sinne takapuolelle ja sanoin, että ottaa kameran käteen. Pienistä on ihan pikkuisen pakko ottaa vielä yksi video muistoksi minulle ja muille kateille. Ja saihan se emäntä sen lopulta aikaiseksi. Tässä on siis ihan viimeisiä leikkituokioita ja mitä meidän pikkukateille tapahtui - minne kukin muutti.
Ensimmäisenä lähti Syystyttö, virallisesti hän on Catillus Hillary ja uusi kutsumanimi on Elsa. Elsa muutti Espooseen. Hän vähän pelkäsi alussa, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa kotiutua. Iso tyttö ja reipas äitylin pikkuinen. Tässä Elsa uudessa kodissa. Äitylinä aavistelen, että Elsa vielä huomaa, kuinka hyvin nuo verhot sopivat leluksi. Voihan katit!
Elsa ja oma koti
Sitten perjantaina lähti pieni Kolumbina, joka virallisestikin on Catillus Colombina. En tiedä onko hänellä vielä muuta nimeä, mutta kyllä niitä varmasti vielä keksitään. Ei Kolumbina sen pienempi ole kuin muutkaan, onpahan vaan luonteeltaan sellainen pieni ja vikkelä. Kolumbina muutti Helsinkiin ihan lähelle meidän emännän lapsuudenkotia.
Kolumbina ihka omassa kopassa
Viimeisenä eilen sunnuntaina lähti minun iso pieni poika Herra Musta, eli Catillus Marco Polo. Häntä aletaan kuulemma uudessa kodissa kutsua Morrikseksi. Morriksella olikin pitkä matka kotiin, mutta tänään aamulla emäntä kertoi minulle, että poika on onnellisesti perillä. Ja näytti hän minulle kuvaakin. On se äitylille helpotus kuulla, että pitkä matka sujui onnellisesti.
Tässä Morris on saapunut kotiin
Nyt sitten voi äityli levätä ja kerätä voimia pienen tyttären kouluttamiseen. Tosin emäntä sitten sanoi, että paha perii, jos koulutan Emmin murisemaan tuomareille. Pitänee siis vielä harkita koulutuksen sisältöä.
Syksy on tullut ja täällä meidän Catilluksen kissalassa eli Kanniston kattilassa eli lyhyesti Cattilassa on välillä ihan kamala meteli. Felix-setä huutaa ovella, kunnes pääsee pihalle häkkiin, Maija naukuu ihastuksesta, kun pääsee taas näyttelyyn, Vilma-muori huhuilee seuraa itselleen ja lapsukaiset tömisevät ympäriinsä.
Emäntä väittää, että minä myös komennan koko ajan lapsukaisia. En kyllä kattivieköön koko aikaa komenna. Mutta pitäähän sitä noin vienosti välillä ohjata pieniä oikealle tielle.
Joskus komentelu tuottaa tulosta: maitobaarilla.
Lasten koditkin ovat jo tiedossa ja kaikkia on käyty kovasti ihailemassa. Herra Musta muuttaa Lappeenrantaan päin. Se on kuulemma jossain idässä, en ole kyllä siellä koskaan käynyt. Ehkä poika sitten lähettää äitylilleen sieltä joskus terveisiä. Syystyttö ja Kolumbina jäävät tähän ihan lähelle, Helsinkiin ja Espooseen. Ja Silkkisukka jää meille kotiin äidin ja muiden iloksi ja riesaksi.
Unta palloon, Herra Musta!
Tui-tui, Kolumbina!
Syystyttö, pikku pohdiskelija
Silkkisukalle on jo ihan oma kutsumanimikin. Hänen virallinen nimensähän on Catillus Magellan. Emäntä se ehdotti, että kutsutaan häntä Emmiksi. Nimi tulee Emmi Jurkan mukaan. Emännän mielestä Emmit poseeraavat samalla riittoisalla itsevarmuudella molemmat, ja täytyy minun kyllä sanoa, että tällä kertaa hän on oikeassa. On katit kyllä jotain samaa näissä kahdessa kuvassa.
Emmit
Kaiken tämän viikon töminän keskellä meillä kävi vielä meidän vakioihailijakin kylässä. Max pitää Maijasta kovasti ja otti tupla-selfien itsestään Maijan kanssa. Mutta kyllä me muutkin saimme ihailusta osamme ihan Vilmaa myöten. Alla on kuvia Maxista meidän kattien kanssa.
Syystyttö ja ensi tapaaminen.
Tulkaapa esille sieltä!
Joko teitä väsyttää?
Vilma-muorikin pääsi syliin.
Otetaan selfie!
Onnistuiko?
Lauantaina sitten vielä Maija ja emäntä kävivät näyttelyssä ja tuomisena Maija toi taas uuden ruusukkeen. Niitä Maijalla alkaakin jo riittää, mutta ei hän silti tunnu tuohon näyttelytouhuun kyllästyvän, vaan jo kyselee, että koska taas pääsisi. Eiköhän se emäntä hänelle taas viihdykettä löydä.
Tänään Turkimusretkikunta täyttää viisi viikkoa. Minä sanoinkin emännälle, että kaivapas se kamerasi esille ja ota kuvia. Ja nyt olisi kyllä korkea aika tehdä jo videokin, kun lapsukaiset ovat oppineet ihan kattien tavoille. Ja kuvasihan se emäntä kun minä käskin.
Koko katras
Herra Musta ja Silkkisukka
Lapsia on kovasti käyty ihailemassa, kun he ovat niin kauniita. Ainakin minä aitylinä olen ihan sitä mieltä. Emäntä sanoikin, että kaikille on jo luvassa koti. Mutta minä en kyllä halua vielä ajatella sitä, nämä ovat ihan liian pieniä vielä. Kyllä äitylillä on paljon opetettavaa ja puuhaa vielä edessään.
Syystyttö
Mutta ovat he jo jotain oppineet. Kaikki syövät ihan oikeaa ruokaa - ainakin vähän. Ja kaikki osaavat mennä ruoan jälkeen hiekkavadille. Melkein aina pisutkin menevät vadille. Vaan joskus vielä menee vati ja pesäkoppa sekaisin. Mutta emäntä sanoi, ettei se haittaa. Sitä varten pesissä on vaipat pohjalla.
Leikkikehä
Emäntä rakensi myös leikkikehän olohuoneeseen, niin meidän ei tarvitse lasten kanssa olla vain pentuhuoneessa. Saadaan olla muiden mukana ja Felix-setäkin sitten tottuu lapsukaisiin. On hän jo käynyt katsomassa ja kaikki on hyvin, jos lapset eivät liiku. Mutta kaikki äitylit tietää, ettei lapset ole kauaa paikallaan ja silloin Felix-setää viedään. Maija sen sijaan omaan rauhalliseen tapaansa vahtii pikkuisia jostain vähän etäältä. tai käy heitä hiukan varovasti pussaamassa.
Tänään minun lapsukaiset täyttää kolme viikkoa. Kova on vilske laatikossa ja ainakin Herra Musta on jo muutaman kerran yrittänyt kiivetä pesästä pois. Vaan vielä hän tömähtää aina takasin äitylin turvaan. Hyvä niin, se on aina ihan kamala huoli, kun ei tiedä missä nurkassa kukin on.
Iskä ja äiskä
Lopultakin sain emännän vakuutettua, että olen keksinyt hyvät nimet lapsille. Hänkin on ne nyt sitten hyväksynyt ja lupasi, että näin heidät sitten nimetään. Pitää nimittäin saada emäntä suostumaan näihin minun ajatuksiin, kun hän sitten hoitaa sen virallisen puolen. Se kun on vähän liian hankalaa tällaiselle ruuhka-aikaa viettävälle katti-äitylille.
Kuten jo aikaisemmin vihjaisin, niin lapset nimetään seikkailijoiden ja tutkimusmatkailijoiden mukaan. Tässä he nyt sitten ovat:
Tänään minun lapsukaiset täyttää kaksi viikkoa. Kylläpä se aika menee nopeasti näiden touhuja seuratessa. Viime viikolla kaikki avasivat jo silmänsä ja nyt sitä yritetään kohdistaa harittavaa katsetta ympäristöön.
Selvästi alkaa pienillä jo näkyä omaa luonnetta ja tahtoa, vaikka ovat vielä näin pikkuisia.
Herra Musta on kova kiipeämään eikä varmaan mene kauaa, kun hän jo kiipeää yli pesän reunan. Hän on myös kova mammanpoika, joka kiljuu heti, jos joutuu pois kainalosta.
Herra Musta ja Silkkisukka
Kolumbina on kiltti tyttö ja varsinainen söpöstelijä. Hän vain katsoo sievillä pikku kasvoillaan ja saa kaiken anteeksi, vaikka aina ryömiikin koko kakarakatraan yli.
Kolumbinan kasvot kasan keskellä
Syystyttö on sellainen iso rauhallinen tyttö, joka ei tee itsestään numeroa. Hän pitää kovasti syömisestä ja nukkuu melkein aina Silkkisukan kanssa yhdessä.
Syystyttö pohtii, mitä nuo muut touhottaa.
Silkkisukka on joukon poseeraaja. Heti kun emäntä ilmestyy kameran kanssa, niin Silkkisukka kääntyy kameraan päin ja alkaa heilutella niitä valkosukkaisia tassujaan. Silkkisukka on myös selvästi Syystytön kaveri.
Silkkisukka poseeraa
Me päätettiin emännän kanssa jo lasten nimetkin, mutta olkoon vielä toistaiseksi salaisuus. Ihan ei olla päästy yhteisymmärrykseen miten päin Syystytön ja Silkkisukan nimet menevät. Kerron sitten ensi kerralla kumpi meistä voitti tämän kissanristiäiskeskustelun.
No-niin katit! Onnistuihan se vihdoinkin; maanantaina yöllä alkoi tapahtua ja minä tyttö pyöräytin neljä uutta lapsukaista tähän maailmaan. Tästä se taas alkaa äitylin elämä.
Ujo poika Kolumbo
Kaksi mukavaa sessiota Kolumbon kanssa kellarissa tähän tarvittiin, mutta nyt sitten lopultakin on tulosta näkyvissä. Minulla on kolme pientä tyttöä ja yksi poika. Eikä minulla ole koskaan ennen ollut yleisöä mukana. Vaan nyt Kolumbon kasvattaja halusi tulla emännän kanssa katsomaan, että kaikki menee varmasti hyvin. Niitä taisi jänskättää enempi kuin minua. Minusta minulla meni ihan hyvin.
Kolmelta yöllä alkoi tuntua siltä, että kohta tapahtuu jotain ja niin minä sitten päätin herättää emännän, vaikka oli valvottu jo puoliinöihin. Emäntä kun kovasti odotti jotain tapahtuvaksi jo sunnuntaina. "Ainako sinun täytyy odottaa sydänyöhön", kysyi emäntä. Hyvähän sen on valittaa, neiti-ihmisen. Ei se taida tietää, että sitten kun tapahtuu, niin ei sille yksi kattiraasu mitään voi.
Musta poika: Herra Musta
Hiukan vaille viisi syntyi sitten pieni musta poika ja emäntä oli ihan höpnaadin saanut. Se kun odotti raitapaitoja tai kilpparityttöjä. No seuraavaksi tulikin sitten se kilpparityttö. Kolmas pentu oli taas musta, mutta valkoisilla sukilla ja masulla. Tämä tyttö olikin sitten nälkäinen. Takatassut oli vielä minun sisällä, kun tyttö jo tarrasi tisuun kiinni eikä irti laskenut.
Kolumbina
Siinä ne minun molemmat avustajat sitten sanoivat, ettei taida tulla isänsä näköistä lasta ollenkaan. Vaan tulihan sieltä. Ihan vaan silleen hissukseen putkahti maailmaan Kolumbon näköinen pikkulikka ja emäntä hihkaisi, että nyt tuli Kolumbina.
Lapsille on jo annettu lempinimetkin. Poika on Herra Musta ja kilpparityttö Syystyttö. Mustavalkoinen tyttö on Silkkisukka, kun hänellä on nätit valkoiset sukat. Ja Kolumbina on sitten tietty Kolumbina, mitä sitä muuttamaan.
Minä päätin, että varsinaiset nimet valitaan tutkimusmatkailijoiden mukaan ja pentuja kutsutaan Ronjan Tutkimusretkikunnaksi. (Emäntä kyllä luulee, että yhdessä päätettiin, mutta kyllä kunnon katti yhden emännän hoitelee.)
Nyt sitten keskitytään kasvattamaan lapsosia ja ollaan ihan hissukseen. Emäntä sanoi, että mitään erityistä ei ole suunnitelmissa. Paitsi, että ensi viikolla juhlitaan Vilman 19:sta syntymäpäivää!
Voihan katit, että on kuuma. Ihan tässä menee vatsakarvat kiharalle. Onneksi me kaikki lähdimme mökille saaristoon ja täällä on vähän viileämpää. Vain Vilma-muori jäi kotiin hyvien hoitajien seuraan.
Vaan on se kiva, että on lämmintä ja mukavaa. Piristystä tässä tarvittiinkin, kun ei niitä pikkuisia sitten tullutkaan. Vaan katsotaan nyt mitä elokuu tuo tullessaan. Nyt nautitaan tästä hetkestä ja kesästä.
Emäntä kuormasi meidän nuorisoketjun kattilauman, eli minut, Maijan ja Felix-sedän autoon ja sitten me katit köröteltiin ja lopuksi ajettiin veneellä.
Kattilauma on saapunut
Nyt me sitten on oltu täällä mökillä, syöty ja maattu. ei sitä paksussa turkissa paljon muuta jaksa tehdä. Vaikka ei minun turkki kovin paksu ole. Ensin yksi eläinlääkäri ajoi HCM-ultraa varten kaksi emännän kämmenen kokoista länttiä kylkiin ja sitten sen ikävän kesäkuun päätteeksi toinen eläinlääkäri ajoi vielä masun paljaaksi. Emäntä sanoo, että näytän ihan sulkasatoiselta papukaijalta. Hupsu emäntä. Eihän kissa voi näyttää linnulta, mutta myönnetään, että kesäturkki on ohuemman puolella.
Sulkasatoinen papukaija - eiku minä
Vaan kyllä minun turkki kasvaa yhtä kyytiä masun kanssa, niin paljon minä nyt syön. Pitää sitä kattilikankin pitää linjoistaan huolta. Emäntä kyllä sanoo, että voisi sitä silti poistua välillä vähän kauemmas ruokakupeista. Mutta mitäs, jos joku vohkii ne, kun käännän selkäni? Ja minun on koko ajan nälkä! Tai sitten on uni. Kummallista tämä kattitytön elämä.
Viime lauantaina emäntä lähti tosi aikaisin aamulla, vaikka normaalisti lauantaisin hän ei siihen aikaan hievahdakkaan sängystään. Minä tiedän, on tässä vuosien varrella kaikenlaisia herätystemppuja kokeiltu. Joskus sitä voi nälkä yllättää yölläkin.
Illalla emäntä tuli sitten takaisin ja kertoi terveisiä minun pojalta Jonatanilta. Samalla paljastui syy
siihen aikaiseen ylösnousemukseen. Näyttelyynhän emäntä oli hipsinyt ja ihan hiljaa, ettei Maijalle tule paha mieli. Maija kun ei voi enää mennä näyttelyyn ennen kuin on käynyt ulkomailla.
Ruufus voittojen tiellä.
Jonatan oli kuulemma käyttäytynyt oikein kauniisti näyttelyssä ja ihan vain muina katteina istuskellut tuomaripöydälläkin. Hyvin ovat poikaa siellä sijoituskodissa hoitaneet, sanoi emäntä. Kovasti oli meidän Jonttu saanut kehuja ja oikein ison sydämenkuvan arvosteluseteliin. Tuomari oli kuulemma ollut kovin hiljaista sorttia, mutta oli oikein huokaissut ihastuksesta kun näki Jontun paksut ja tömäkät etukäpälät.
kolumbo ja champion-pokaali
Samassa näyttelyssä olivat myös minun elämäni kaksi viimeisintä ihastusta. Rosvokoplan isä, ihana Amurin Ruufus, voitti molempina päivinä kategorian parhaan tittelin. Iso halaus ja onnittelut minulta Ruufukselle.
Myös Kolumbo, eli Amante's Virtuoso oli ehtinyt minun luotani näyttelyvalmisteluihin ja lähetti kuulemma kovasti terveisiä. Kolumbo valmistui championiksi (joka siis ei tarkoita herkkusientä, sen olen nyt oppinut). Onnea ja lämpimiä ajatuksia Kolumbolle!
Aah, mikä ihana linnanneito.
Jonttu oli kuulemma myös rakastunut näyttelyssä ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Naapurihäkissä oli ollut sievä pieni birmaneitonen, joka oli vienyt meidän pojan sydämen. Toivottavasti poika ei kovin pitkään tämän linnanneidon perään haikaile. Tyttö oli kuulemma esittänyt kainoa neitoa. Ja näkyyhän tuo kuvastakin. Vaan hyvä mieli kisasta jäi ja Jonttu sai ensimmäisen avoimen luokan sertinsä vain 7 päivää yli alimman 10 kk:n ikärajan. Äitimuori onnittelee komeaa poikaansa.
En minä tuhma ole ollut, vaan ihan kiltti tyttö. Juttu on nyt vain sellainen, että tässä on viiksikarvoja oiottu sen verran pitkään, että tuli kevät. Ja kaikki kunnon katit tietää mitä se tietää. Joo - minua alkoi taas kovasti nuo kollipojat kiinnostaa.
Kolumbo 2.0 on saapunut
Emäntä oli iloissaan ja sanoi, että tähän huusholliin tarvitaankin jotain mukavia tapahtumia. Ei meillä kateilla mitään hätää ole. Felix-setä asuu vieläkin meillä ja Maija on yhtä kaunis kuin aina. Vilma-mummokin nukkuu omassa pedissään ihan niin kuin ennen. Emäntä vain on ollut vähän kiireinen eikä ole minua ehtinyt tässä koneen käytössäkään autella. Mutta ei siitä sen enempää.
Nyt on siis kevät ja minä sanoin emännälle, että alapas hoidella minulle jostain sitä sulhasehdokasta.
Siitähän se emäntä innostui ja ei aikaakaan, kun emäntä kertoi, että kohta tulee sellainen Kolumbo kylään. Minä vähän ihmettelin, että eikös se tutkimusmatkailija kuollut jo monta sataa vuotta sitten? Mutta emäntä kertoi, että tämä on joku uudempi versio - vissiin sitten sellainen Kolumbo 2.0.
Lepotauko
Sitten emäntä alkoi hommiin. Askartelutilasta siirrettiin höyläpenkki varaston puolelle ja sinne vietiin myös kaikki matonkuteet. Ja sahanpurut lakaistiin pois ja kaikki pudonneet nupinaulat kerättiin pois lattialta. Kamala sottapytty toi meidän emäntä. Mutta nyt on hienoa. Tiistaina sitten se Kolumbo 2.0 tuli kylään. On kyllä aika ujo poika noin niinkuin uudeksi versioksi. Mutta ahkera!
Maija
Muutenkin emäntä on piristynyt ja valmistelee Maijan kanssa näyttelyreissua Tallinnaan. Hämeenlinnassa ne juuri kävi ja tammikuussa Maija sai toisen CAPIB-sertin Lahdessa. Nyt Maija vaan odottaa kehuja koko ajan ja hoitaa turkkia auringonpaisteessa pihahäkissä yhdessä Felix-sedän kanssa.
Jesper - JesseJames - Kuva Helena P.
Siinäpä sitä sitten voi muistella Rosvokoplapoikia, jotka täyttävät ihan juuri kohta 10 kuukautta. Isot pojat. Jonatan menee kuulemma näyttelyyn parin viikon päästä ja ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Toivotetaan vain onnea Jontulle. Lisää poikien kuvia ja kuulumisia löytyy facebookista meidän kattilan sivuilta. JesseJames - Jesper on kanssa aloittanut omat sivut vasepookissa, niin kuin JJ sanoo. JJ:n ryhmä JesseJamesWanted on suljettu, mutta kai sinne voi kutsuja saada, jos JJ:n tuntee. Minun komeat kollipojat!
Ei maar, nyt pitää mennä takaisin kellariin tarkastamaan sitä Kolumbo 2.0:aa.
