perjantai 9. joulukuuta 2011

Paketti

Pakettia tutkitaan ...
Minä sain paketin! Se tuli postissa ja ihan minun omalla nimellä. Emäntää vähän jänskätti saako se sen postista ulos, mutta onneksi siinä oli myös emännän nimi ja kaikki meni hyvin.
Tämä on minun!

Kaikki ryntäsivät heti katsomaan pakettia ja tutkimaan tuliko se ihan oikeesti minulle. Mutta minun se on ja minä tiedän sen hyvin. Ja kyllä Maija ja Felixikin sen sitten tunnusti.

Paketissa oli lahja minun iskältä. Iskä lähetti minulle samanlaisen kansion kun sillä itsellään on. Siihen voi laittaa rekisterikirjan, mikrosirutodistuksen ja näyttelypaperit ja vaikka kuviakin. Se on tosi hieno.

Kiitos iskä!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Jouluvalmisteluja

Emäntä otti esille jotain mitä kutsutaan joulukoristeiksi. Kaikenlaista kivaa missä on rusetteja, kulkusia ja paljon punaista. Vanhemmat kissat kertoivat, että koristeita tulee vielä paljon lisää ja vielä joku puukin sisälle. Kuulostaa aika jänskältä.

Emäntä antoi sitten meille jotain koristeita leikkittäväksi mutta ei meitä silloin oikein leikittänyt. Emäntä sanoikin, että on se kumma kun muuten varastetaan kaikki irtoava ja leluksi kelpaava, mutta kun ihan annetaan, niin sitten ei kelpaa. Emäntä olisi ottanut meistä kuvia jotain joulukortteja varten. Mutta otti se kuvia kuitenkin. Emäntä sanoi, että jos ei vapaaehtoisesti saa kuvia kuin peppukarvoista, niin sitten otetaan kuva vaikka mikä olisi.

No ei se ihan niinkään mennyt. Kilttihän emäntä on. Mutta otti se syliin ja laittoi tuolille joulukoriteiden viereen ja piti sitten kiinni. Samalla saatiin sitten yksi kuva Vilmastakin ja se on nyt kissakaverien sivulla! Siis yksi onnistunut kuva ja noin 20 kuvaa toisesta korvasta tai avonaisesta suusta. Tässä on niistä vähän vähemmän onnistuneita kuvista minusta ja Vilmasta - ei ihan joulukorttiainesta. :)

Kunnon kuvat säästetään kuulemma jouluksi.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Excellentisti meni!

Tänään oltiin sitten siellä Eteläisen Rotukissayhdistyksen näyttelyssä Myllypurossa. Lähdimme tosi aikaisin aamulla enkä ehtinyt syödä enkä edes käydä pissalla. Mutta perille päästiin. Kyllä oli kylmä ja jännittävä päivä. Mutta minulla meni ihan hyvin vaikka pelottikin. Naapurin Pilvillä ei mennyt yhtä hyvin kun tuomari sanoi sen näyttävän Norjalaiselta metsäkissalta vaikka se on Maine Coon!

Minä tapasin iskäni ja sen emännän ja muitakin mukavia ihmisiä. Ja kaiken lopuksi sain taas Excellentin ja EX1-arvostelun. Tässä kuvassa on minun ja iskän häkit ja ruusukkeet. Iskä on isompi ja vanhempi ja siksi sen ruusukkeetkin on kai isompia. Eli minä olen tuossa vasemmalla.

Näin se meni

Tällä kertaa istuttiin vielä pitempään häkissä odottamassa kuin viimeksi ja jostain syystä minua hiukan pelotti koko ajan. En ihan itsekään tiedä miksi, mutta niin vaan kävi.


Magnificat Casper
Mutta ei se menoa haitannut. Ensin tavattiin Mervi-emäntä ja sitten näyttelyssä minun iskä Kassu eli Casper ja iskän emäntä. Minä en olekaan koskaan aikaisemmin tavannut iskääni. Iskä oli iso ja komea ja punainen - ja kovasti utelias. Iskä olisi haistellut minua ja tullut viereen, mutta kun minua pelotti vähän niin minä ihan vaan pikkusen murisin. Emäntä sanoo, että se ei ollut ihan kohteliasta, mutta minkäs sitä nuori tyttö voi, jos pelottaa. Tässä on emännän ottama kuva iskästä. Onkos meissä samaa näköä? Minä sain iskän emännältä läksiäislahjaksi numerokortteja. Niistä on varmaan vielä hyötyä, kun mennään taas näyttelyihin.

Tuomarin luokse mentiin iskän kanssa peräkkäin. Me kun oltiin kahdestaan väriryhmässämme. Tuomari oli tällä kertaa aika nuori täti ja sillä meni ikuisu....us ennen kuin päästiin pois. Ja sitten melkein heti takaisin, kun minä pääsin taas TP-valintoihin mukaan. Minähän olen jo ihan vanha tekijä! Tosin tuomarillekin minä vähän mutisin ja pelotti. Se kun vielä puhuikin jotain ulkomaankieltä enkä minä ymmärtänyt mitään. Mutta emäntä ymmärsi ja kertoi sitten minulle. Oli kuulemma sanonut, että on hermostunut tyttö. No olinhan minä, ei aina voi olla hyvä päivä.

Tuomarin mielestä minun turkkini oli vähän liian pehmeä ja profiilikin olisi voinut olla parempi. Puhui se vielä muistakin puutteista, mutta emäntä sanoi, että unohdetaan ne kun niistä ei ole mitään arvostelusetelissä. Mutta minun häntääni tuomari kehui tosi hienoksi, ihan excellentiksi ja tuuheaksi. ja piti se minun silmistäni ja kauluristanikin. Ja taas minä sain EX1 arvostelun ja ruusukkeen. Tällä kertaa ruusuke on sininen ja vähän isompi kuin viimeksi. TP-valinnoista en päässyt enää eteenpäin. Nyt sitten ollaan kotona taas ja masu on täynnä. Nyt minä jatkan kehräämistä emännän sylissä. Kurrrr.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Huomenna näyttelyyn

Tässä minä kuivattelen turkkiani ja kirjoittelen samalla kun emäntä hiki hatussa silittelee häkin verhoja ja mutisee itsekseen mitä kaikkea pitää ottaa huomenna mukaan. Tarkoitus on aamulla kello seitsemän lähteä pirteänä Eteläisen Rotukissayhdistyksen näyttelyyn Myllypuroon. Kyllä on hässäkkää. Ja kaiken kukkuraksi emäntä pesi Maijankin vaikka ei olisi ollut pakko. Pitäkää minulle peukkuja!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Siperian noutaja

No nyt minä sen kekkasin! Pienempänä ihmettelin, kun Maija niin kamalasti tykkää hakea palloa. Emäntä valittaa, että käsi on iltaisin ihan kipeä kun pitää aina vaan uudestaan heittää palloa. Maija tuo pallon takasin ihan jalkojen juureen ja kehrää ihan hirmuisesti.

Ihan vaan lystikseni sitten kokeilin ja sehän olikin kivaa. Nyt meitä on sitten kaksi juoksemassa pallon tai kepin perässä. Emäntä sanookin, että rotu on ihan väärin nimetty. Ei sen pitäisi olla siperiankissa vaan siperian noutaja.

Tässä ensimmäisessä videossa minä haen keppiä. Kuva on vähän hämärä, kun salama ei kuulemma toiminut. Minusta silloin ei kyllä edes ukkostanut? Toisessa videossa Maija hakee palloa.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Uusia kuvia

Emäntä otti minusta pari uutta kuvaa ja teki plokkiini uuden otsikon. Kuvasivulla on kuva minusta harjoittelemassa raapimapuun käyttöä,

tiistai 11. lokakuuta 2011

Se oli vahinko!

Viime perjantaina leikin Felix-sedän kanssa ja ihan samalla lailla, kuin aina ennenkin. Äkkiä Felix-setä sähähti minulle ja juoksi karkuun. Kun emäntä tuli katsomaan, niin Felix-sedän silmä vuosi vettä ja kovasti - ihan kuin se olisi itkenyt.

Emäntä ihan säikähti ja sanoi, että "Voi Felix-ressukkaa sattuiko silmään." Sitten emäntä otti Felix-sedän syliin ja katsoi silmää. Vähän ajan päästä hän kuitenkin sanoi, että taisi osua vain silmäluomeen, kun mitään ei näy. Silmä kuitenkin valutti vettä vielä koko viikonlopun ja emäntä sitten varasi ajan lääkäriltä, jos silmään vaikka kuitenkin sattui. Kolme tuntia sen jälkeen silmä lakkasi vuotamasta ja Felix-setä oli ihan kuin ennenkin. Niinpä emäntä sitten tänään aamulla peruutti lääkärin ja totesi, että taisi Felix-setä säikähtää ajatusta lääkäristä.

Minä vannon, että se oli vahinko!