Vilskettä ja töminää

Tänään Turkimusretkikunta täyttää viisi viikkoa. Minä sanoinkin emännälle, että kaivapas se kamerasi esille ja ota kuvia. Ja nyt olisi kyllä korkea aika tehdä jo videokin, kun lapsukaiset ovat oppineet ihan kattien tavoille. Ja kuvasihan se emäntä kun minä käskin.

Koko katras

Herra Musta ja Silkkisukka

Lapsia on kovasti käyty ihailemassa, kun he ovat niin kauniita. Ainakin minä aitylinä olen ihan sitä mieltä. Emäntä sanoikin, että kaikille on jo luvassa koti. Mutta minä en kyllä halua vielä ajatella sitä, nämä ovat ihan liian pieniä vielä. Kyllä äitylillä on paljon opetettavaa ja puuhaa vielä edessään.

Syystyttö

Mutta ovat he jo jotain oppineet. Kaikki syövät ihan oikeaa ruokaa - ainakin vähän. Ja kaikki osaavat mennä ruoan jälkeen hiekkavadille. Melkein aina pisutkin menevät vadille. Vaan joskus vielä menee vati ja pesäkoppa sekaisin. Mutta emäntä sanoi, ettei se haittaa. Sitä varten pesissä on vaipat pohjalla.

Leikkikehä

Emäntä rakensi myös leikkikehän olohuoneeseen, niin meidän ei tarvitse lasten kanssa olla vain pentuhuoneessa. Saadaan olla muiden mukana ja Felix-setäkin sitten tottuu lapsukaisiin. On hän jo käynyt katsomassa ja kaikki on hyvin, jos lapset eivät liiku. Mutta kaikki äitylit tietää, ettei lapset ole kauaa paikallaan ja silloin Felix-setää viedään. Maija sen sijaan omaan rauhalliseen tapaansa vahtii pikkuisia jostain vähän etäältä. tai käy heitä hiukan varovasti pussaamassa.

Tässä sitten lopuksi se emännän kuvaama elokuva.

Kattikaste

Tänään minun lapsukaiset täyttää kolme viikkoa. Kova on vilske laatikossa ja ainakin Herra Musta on jo muutaman kerran yrittänyt kiivetä pesästä pois. Vaan vielä hän tömähtää aina takasin äitylin turvaan. Hyvä niin, se on aina ihan kamala huoli, kun ei tiedä missä nurkassa kukin on.

Iskä ja äiskä

Lopultakin sain emännän vakuutettua, että olen keksinyt hyvät nimet lapsille. Hänkin on ne nyt sitten hyväksynyt ja lupasi, että näin heidät sitten nimetään. Pitää nimittäin saada emäntä suostumaan näihin minun ajatuksiin, kun hän sitten hoitaa sen virallisen puolen. Se kun on vähän liian hankalaa tällaiselle ruuhka-aikaa viettävälle katti-äitylille.

Kuten jo aikaisemmin vihjaisin, niin lapset nimetään seikkailijoiden ja tutkimusmatkailijoiden mukaan. Tässä he nyt sitten ovat:

Herra Musta on Catillus Marco Polo (tietty Marco Polon mukaan)
Syystyttö on Catillus Hillary (sir Edmund Hillaryn mukaan)
Silkkisukka on Catillus Magellan (Ferdinand Magellan eli Fernão de Magalhãesin mukaan)
Kolumbinan kutsumanimi pysyy, eli hänestä tulee Catillus Colombina (Cristoforo Colombon eli Kristoffer Kolumbuksen mukaan)

Minun lapsukaiset:

Syystyttö, Catillus Hillary SIB f

Herra Musta, Catillus Marco Polo SIB n

Silkkisukka, Catillus Magellan SIB n 09

Kolumbina, Catillus Colombina SIB n 09 23/24

Tutkimusretkikunta katselee maailmaa

Tänään minun lapsukaiset täyttää kaksi viikkoa. Kylläpä se aika menee nopeasti näiden touhuja seuratessa. Viime viikolla kaikki avasivat jo silmänsä ja nyt sitä yritetään kohdistaa harittavaa katsetta ympäristöön.

Selvästi alkaa pienillä jo näkyä omaa luonnetta ja tahtoa, vaikka ovat vielä näin pikkuisia.

Herra Musta on kova kiipeämään eikä varmaan mene kauaa, kun hän jo kiipeää yli pesän reunan. Hän on myös kova mammanpoika, joka kiljuu heti, jos joutuu pois kainalosta.

Herra Musta ja Silkkisukka

Kolumbina on kiltti tyttö ja varsinainen söpöstelijä. Hän vain katsoo sievillä pikku kasvoillaan ja saa kaiken anteeksi, vaikka aina ryömiikin koko kakarakatraan yli.

Kolumbinan kasvot kasan keskellä

Syystyttö on sellainen iso rauhallinen tyttö, joka ei tee itsestään numeroa. Hän pitää kovasti syömisestä ja nukkuu melkein aina Silkkisukan kanssa yhdessä.

Syystyttö pohtii, mitä nuo muut touhottaa.

Silkkisukka on joukon poseeraaja. Heti kun emäntä ilmestyy kameran kanssa, niin Silkkisukka kääntyy kameraan päin ja alkaa heilutella niitä valkosukkaisia tassujaan. Silkkisukka on myös selvästi Syystytön kaveri.

Silkkisukka poseeraa

Me päätettiin emännän kanssa jo lasten nimetkin, mutta olkoon vielä toistaiseksi salaisuus. Ihan ei olla päästy yhteisymmärrykseen miten päin Syystytön ja Silkkisukan nimet menevät. Kerron sitten ensi kerralla kumpi meistä voitti tämän kissanristiäiskeskustelun.

Kolme rinsessaa ja rinssipuoliso

No-niin katit! Onnistuihan se vihdoinkin; maanantaina yöllä alkoi tapahtua ja minä tyttö pyöräytin neljä uutta lapsukaista tähän maailmaan. Tästä se taas alkaa äitylin elämä.

Ujo poika Kolumbo

Kaksi mukavaa sessiota Kolumbon kanssa kellarissa tähän tarvittiin, mutta nyt sitten lopultakin on tulosta näkyvissä. Minulla on kolme pientä tyttöä ja yksi poika. Eikä minulla ole koskaan ennen ollut yleisöä mukana. Vaan nyt Kolumbon kasvattaja halusi tulla emännän kanssa katsomaan, että kaikki menee varmasti hyvin. Niitä taisi jänskättää enempi kuin minua. Minusta minulla meni ihan hyvin.

Kolmelta yöllä alkoi tuntua siltä, että kohta tapahtuu jotain ja niin minä sitten päätin herättää emännän, vaikka oli valvottu jo puoliinöihin. Emäntä kun kovasti odotti jotain tapahtuvaksi jo sunnuntaina. "Ainako sinun täytyy odottaa sydänyöhön", kysyi emäntä. Hyvähän sen on valittaa, neiti-ihmisen. Ei se taida tietää, että sitten kun tapahtuu, niin ei sille yksi kattiraasu mitään voi.

Musta poika: Herra Musta

Hiukan vaille viisi syntyi sitten pieni musta poika ja emäntä oli ihan höpnaadin saanut. Se kun odotti raitapaitoja tai kilpparityttöjä. No seuraavaksi tulikin sitten se kilpparityttö. Kolmas pentu oli taas musta, mutta valkoisilla sukilla ja masulla. Tämä tyttö olikin sitten nälkäinen. Takatassut oli vielä minun sisällä, kun tyttö jo tarrasi tisuun kiinni eikä irti laskenut.

Kolumbina

Siinä ne minun molemmat avustajat sitten sanoivat, ettei taida tulla isänsä näköistä lasta ollenkaan. Vaan tulihan sieltä. Ihan vaan silleen hissukseen putkahti maailmaan Kolumbon näköinen pikkulikka ja emäntä hihkaisi, että nyt tuli Kolumbina.

Lapsille on jo annettu lempinimetkin. Poika on Herra Musta ja kilpparityttö Syystyttö. Mustavalkoinen tyttö on Silkkisukka, kun hänellä on nätit valkoiset sukat. Ja Kolumbina on sitten tietty Kolumbina, mitä sitä muuttamaan.

Minä päätin, että varsinaiset nimet valitaan tutkimusmatkailijoiden mukaan ja pentuja kutsutaan Ronjan Tutkimusretkikunnaksi. (Emäntä kyllä luulee, että yhdessä päätettiin, mutta kyllä kunnon katti yhden emännän hoitelee.)

Nyt sitten keskitytään kasvattamaan lapsosia ja ollaan ihan hissukseen. Emäntä sanoi, että mitään erityistä ei ole suunnitelmissa. Paitsi, että ensi viikolla juhlitaan Vilman 19:sta syntymäpäivää!

Ronjan Tutkimusretikunta.

Huh hellettä - vihdoin

Maija vatsakarvat kiharalla

Voihan katit, että on kuuma. Ihan tässä menee vatsakarvat kiharalle. Onneksi me kaikki lähdimme mökille saaristoon ja täällä on vähän viileämpää. Vain Vilma-muori jäi kotiin hyvien hoitajien seuraan.

Vaan on se kiva, että on lämmintä ja mukavaa. Piristystä tässä tarvittiinkin, kun ei niitä pikkuisia sitten tullutkaan. Vaan katsotaan nyt mitä elokuu tuo tullessaan. Nyt nautitaan tästä hetkestä ja kesästä.

Emäntä kuormasi meidän nuorisoketjun kattilauman, eli minut, Maijan ja Felix-sedän autoon ja sitten me katit köröteltiin ja lopuksi ajettiin veneellä.

Kattilauma on saapunut

Nyt me sitten on oltu täällä mökillä, syöty ja maattu. ei sitä paksussa turkissa paljon muuta jaksa tehdä. Vaikka ei minun turkki kovin paksu ole. Ensin yksi eläinlääkäri ajoi HCM-ultraa varten kaksi emännän kämmenen kokoista länttiä kylkiin ja sitten sen ikävän kesäkuun päätteeksi toinen eläinlääkäri ajoi vielä masun paljaaksi. Emäntä sanoo, että näytän ihan sulkasatoiselta papukaijalta. Hupsu emäntä. Eihän kissa voi näyttää linnulta, mutta myönnetään, että kesäturkki on ohuemman puolella.

Sulkasatoinen papukaija - eiku minä

Vaan kyllä minun turkki kasvaa yhtä kyytiä masun kanssa, niin paljon minä nyt syön. Pitää sitä kattilikankin pitää linjoistaan huolta. Emäntä kyllä sanoo, että voisi sitä silti poistua välillä vähän kauemmas ruokakupeista. Mutta mitäs, jos joku vohkii ne, kun käännän selkäni? Ja minun on koko ajan nälkä! Tai sitten on uni. Kummallista tämä kattitytön elämä.

Kattilauman kesäpäivä

Linnanneito

"Tässä minä vain makoilen ihan muina katteina."

Viime lauantaina emäntä lähti tosi aikaisin aamulla, vaikka normaalisti lauantaisin hän ei siihen aikaan hievahdakkaan sängystään. Minä tiedän, on tässä vuosien varrella kaikenlaisia herätystemppuja kokeiltu. Joskus sitä voi nälkä yllättää yölläkin.

Illalla emäntä tuli sitten takaisin ja kertoi terveisiä minun pojalta Jonatanilta. Samalla paljastui syy
siihen aikaiseen ylösnousemukseen. Näyttelyynhän emäntä oli hipsinyt ja ihan hiljaa, ettei Maijalle tule paha mieli. Maija kun ei voi enää mennä näyttelyyn ennen kuin on käynyt ulkomailla.

Ruufus voittojen tiellä.

Jonatan oli kuulemma käyttäytynyt oikein kauniisti näyttelyssä ja ihan vain muina katteina istuskellut tuomaripöydälläkin. Hyvin ovat poikaa siellä sijoituskodissa hoitaneet, sanoi emäntä. Kovasti oli meidän Jonttu saanut kehuja ja oikein ison sydämenkuvan arvosteluseteliin. Tuomari oli kuulemma ollut kovin hiljaista sorttia, mutta oli oikein huokaissut ihastuksesta kun näki Jontun paksut ja tömäkät etukäpälät.

kolumbo ja champion-pokaali

Samassa näyttelyssä olivat myös minun elämäni kaksi viimeisintä ihastusta. Rosvokoplan isä, ihana Amurin Ruufus, voitti molempina päivinä kategorian parhaan tittelin. Iso halaus ja onnittelut minulta Ruufukselle.

Myös Kolumbo, eli Amante's Virtuoso oli ehtinyt minun luotani näyttelyvalmisteluihin ja lähetti kuulemma kovasti terveisiä. Kolumbo valmistui championiksi (joka siis ei tarkoita herkkusientä, sen olen nyt oppinut). Onnea ja lämpimiä ajatuksia Kolumbolle!

Aah, mikä ihana linnanneito.

Jonttu oli kuulemma myös rakastunut näyttelyssä ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Naapurihäkissä oli ollut sievä pieni birmaneitonen, joka oli vienyt meidän pojan sydämen. Toivottavasti poika ei kovin pitkään tämän linnanneidon perään haikaile. Tyttö oli kuulemma esittänyt kainoa neitoa. Ja näkyyhän tuo kuvastakin. Vaan hyvä mieli kisasta jäi ja Jonttu sai ensimmäisen avoimen luokan sertinsä vain 7 päivää yli alimman 10 kk:n ikärajan. Äitimuori onnittelee komeaa poikaansa.

Kellarikarkeloita

Terveisiä täältä kellarista.

En minä tuhma ole ollut, vaan ihan kiltti tyttö. Juttu on nyt vain sellainen, että tässä on viiksikarvoja oiottu sen verran pitkään, että tuli kevät. Ja kaikki kunnon katit tietää mitä se tietää. Joo - minua alkoi taas kovasti nuo kollipojat kiinnostaa.

Kolumbo 2.0 on saapunut

Emäntä oli iloissaan ja sanoi, että tähän huusholliin tarvitaankin jotain mukavia tapahtumia. Ei meillä kateilla mitään hätää ole. Felix-setä asuu vieläkin meillä ja Maija on yhtä kaunis kuin aina. Vilma-mummokin nukkuu omassa pedissään ihan niin kuin ennen. Emäntä vain on ollut vähän kiireinen eikä ole minua ehtinyt tässä koneen käytössäkään autella. Mutta ei siitä sen enempää.

Nyt on siis kevät ja minä sanoin emännälle, että alapas hoidella minulle jostain sitä sulhasehdokasta.
Siitähän se emäntä innostui ja ei aikaakaan, kun emäntä kertoi, että kohta tulee sellainen Kolumbo kylään. Minä vähän ihmettelin, että eikös se tutkimusmatkailija kuollut jo monta sataa vuotta sitten? Mutta emäntä kertoi, että tämä on joku uudempi versio - vissiin sitten sellainen Kolumbo 2.0.

Lepotauko

Sitten emäntä alkoi hommiin. Askartelutilasta siirrettiin höyläpenkki varaston puolelle ja sinne vietiin myös kaikki matonkuteet. Ja sahanpurut lakaistiin pois ja kaikki pudonneet nupinaulat kerättiin pois lattialta. Kamala sottapytty toi meidän emäntä. Mutta nyt on hienoa. Tiistaina sitten se Kolumbo 2.0 tuli kylään. On kyllä aika ujo poika noin niinkuin uudeksi versioksi. Mutta ahkera!

Maija

Muutenkin emäntä on piristynyt ja valmistelee Maijan kanssa näyttelyreissua Tallinnaan. Hämeenlinnassa ne juuri kävi ja tammikuussa Maija sai toisen CAPIB-sertin Lahdessa. Nyt Maija vaan odottaa kehuja koko ajan ja hoitaa turkkia auringonpaisteessa pihahäkissä yhdessä Felix-sedän kanssa.

Jesper - JesseJames - Kuva Helena P.

Siinäpä sitä sitten voi muistella Rosvokoplapoikia, jotka täyttävät ihan juuri kohta 10 kuukautta. Isot pojat. Jonatan menee kuulemma näyttelyyn parin viikon päästä ja ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Toivotetaan vain onnea Jontulle. Lisää poikien kuvia ja kuulumisia löytyy facebookista meidän kattilan sivuilta. JesseJames - Jesper on kanssa aloittanut omat sivut vasepookissa, niin kuin JJ sanoo. JJ:n ryhmä JesseJamesWanted on suljettu, mutta kai sinne voi kutsuja saada, jos JJ:n tuntee. Minun komeat kollipojat!

Ei maar, nyt pitää mennä takaisin kellariin tarkastamaan sitä Kolumbo 2.0:aa.