Synttärit

Minulla on tänään syntymäpäivä ja täytän vuoden!

Nyt minä olen aikuinen enkä enää mikään pikkutyttö. Emäntä otti sen kunniaksi pari kuvaakin. Minä sain tänään lemppariruokaani kanaa ja kananmaksaa - nami!

Raidoista tuli täpliä?

Tuomari Lone Lund Tanskasta

Sunnuntaina oltiin taas näyttelyssä. Kaikki alkoi lauantaina, kun aamulla mentiin pesulle. Emäntä sanoi, että sinultahan jää puolet turkista pesuvatiin. Minä ihan säikähdin ja yritin hypätä pois vadista katsomaan sitä vatiin pudonnutta turkkia. Ei siinä nyt sentään ihan niin huonosti käynyt, pentuturkkia vaan karisi pesussa pois. Mutta siinä rytäkässä tuli emännälle naarmu käsivarteen. Ei siitä sen enempää.

Raitoja vai täpliä, kas siinä kysymys

Näyttelyssä minä alan olla jo veteraani ja nukun ihan repo-rentona häkissä. Tuomaria minä jännitän vieläkin ja yritin murista, mutta tämäpä tuomari sanoikin, että "älä sinä esitä julmaa, minä osaan olla paljon pelottavampi kuin sinä." No pakkohan siinä oli vaieta. Vaan sitten säikähdin ihan kunnolla, vaikka en uskaltanutkaan laittaa vastaan. Tuomari kaappasi minut kainaloonsa ja lähti viemään minua pois. Apua, minut on kattinapattu!

No ei se sitten ollut mikään kissakaappaus, vaan tuomari halusi vaan näyttää minua toiselle tuomarille. Minä en kuulemma olekaan enää raidallinen eli kilpikonnaruskeatiikeri, vaan täplikäs kilpikonnaruskeatäplikäs. Niin sitä voi tiikeri menettää raitansa pesuvatiin. Nyt emäntä vaan miettii, pitäisikö tuo muutos rekisteröidä. Mitäs jos ne raidat kasvaa takaisin, kun kesäturkki tulee?

CAC-ruusukkeeni!

Ei se raitojen puute kuitenkaan menoa haitannut ja sain taas ex1 arvostelun ja ihka ensimmäisen CAC-sertini. Emäntä sanoo, että kun niitä tulee kaksi lisää, niin sitten minusta tulee ihan mestari, sellainen champion. Kuulostaa aika hienolta. Emäntä sanoi myös, että nyt meillä on sitten naimalupa. Minä yritin kovasti kysellä, että mikä se sellainen lupa on, mutta olen kuulemma vielä liian pieni tietämään enempää. Minä kuitenkin luulen, että sillä on jotain tekemistä poikakavereiden kanssa. Pikkaisen sellaista kuulin emännän puhelimessa kuiskivan.

Katto Kissanen

"No nyt sinä olet sitten urasi huipulla", sanoi emäntä. Olen viimein tarpeeksi iso ja jaksan hypätä sen kaikkein korkeimman kirjahyllyn päälle. Sinne Felix-setä on vielä päässyt minua karkuun, vaan eipä pääse enää!

Sieltä oli sitten hyvät näköalat ja yletin hyppäämään vielä verhotangon päällekin, mutta sen emäntä aikamoisen päättäväisesti kielsi ja nosti minut sieltä pois. Mutta hyllyn päällä on silti kivaa ja nyt minulla on sitten uusi kutsumanimikin. Olen Katto Kissanen. Emännästä se sopii kun sekä Ronja että Katto Kassinen ovat Astrid Lindgrenin satuja ja nyt minä olen paitsi villi ryövärintytär niin myös asun ainakin melkein katolla.

Rotuesittelyssä

Tänään minä olin Helsingin Malmilla esittelynäyttelyssä, jonka järjesti Suomen Venäjänsiniset ry. Ne venäjänsiniset on kissoja ja väriltään sinisiä, tai oikeistaan sellaisia siniharmaita ihan niin kuin Felix-setä. Paitsi että venäjänsinisillä ei ole valkoista turkissaan.

Minä pidin tästä näyttelystä paljon enemmän kuin tavallisesta näyttelystä. Tässä näyttelyssä ei tarvinnut mennä yhtään tuomaritädin tai -sedän pyöriteltäväksi. Riitti vain, että oli kaunis ja nätisti häkissä. ja sitten me käytiin lavalla kun kerrottiin eri kissoista. Ne kertoivat minustakin ja alussa hiukan jännitti. Kun sitten huomasin, että siellä lavallakin sai olla vain emännän sylissä, niin sehän oli oikeastaan ihan mukavaa. Istua siinä ja kuunnella kun joku kehuu. Me oltiin lavalla vaan yhden kerran. Olisi kuulemma pitänyt olla kaksi kertaan, mutta kun emäntä ei tajunnut, että tuli jo meidän vuoro ja oli juuri silloin "puuteroimassa nenäänsä". Ei se mitään, minulle kyllä riitti se yksikin kerta ja onneksi meitä siperialaisia oli siellä kaksi.

Kaapelikatti

Eilen oltiin minun kolmannessa näyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla. Vähän minä mietin, että mitähän narua ne kissoista vääntää siellä tehtaalla. Emäntä kuitenkin rauhoitteli, että se on vaan sellainen nimi isolle hallille, ei siellä enää mitään tehdasta ole.

Ensin mentiin taas kylpyyn. Minä sitten tykkään kylpemisestä, se on ihan tosi kivaa. Minua alkaa aina nukuttaa kun kylvyssä on niin lämmintä. Kun emäntä sanoi, että kohta kylvetään, niin minä hyppäsin jo altaaseen odottamaan, mutta kyllä me sitten mentiin saunaan. Siellä on kuulemma paremmin tilaa.

Näyttelyssä meidän mukana oli Mervi-mamman Viki (Mirabella's Incredible Ikaia). Viki on Maine Coon ja katselee tässä yläpuolella minun häkkiini.

Eilen oli vähän sellainen kakkosten päivä. Me jäimme Vikin kanssa molemmat toisiksi.

Tuomarin mielestä oli yksi kauniinpi kissa. Emäntä lohdutti ja sanoi, että hänestä minä olen ihan kaikkein kaunein ja sitten minä annoin emännälle pusun. Tässä kuitenkin vielä vähän murjotan häkissä tuomaroinnin jälkeen.

Taas minua jänskätti se tuomari ihan kamalasti. Tuomari sanoikin, että minä olen oikein nätti, mutta minua pelottaa liikaa ja pitäisi vähän harjoitella näyttelyitä, Mutta missäs sitä harjoitellaan? Minä olen ollut emännän kanssa sen iskän ja äidin luona (emäntä ja Felixin isäntä Lari sanoo niitä Mummuksi ja Vaakuksi). Ja sitten me on oltu kauppareissuilla ja hierojalla ja mökillä. Mutta ei se ole sama kuin näyttely. Niissä on kamalasti hälinää ja vieraita kissoja ja sitten ne pelottavat tuomarit.

Emäntä sanoo, että minun pitäisi vaan malttaa olla murisematta. Nytkin tuomaritäti oli pelästynyt minun murinaani (en minä sitä kerennyt huomata). Emäntä oli sitten selittänyt, että en minä ole vihainen enkä taatusti pure. Minua vaan pelottaa. Onneksi häkissä ei pelottanut yhtään, siellä oli oikeastaan aika mukavaa. Oli leluja ja ruokaa ja Viki naapurihäkissä. Sitten vielä tavattiin minun velipuoli, meillä on yhteinen äiti. En minä ole ennen velipoikaa tavannutkaan, kun se muutti omaan kotiin jo ennen kuin minä synnyin. Tässä on kuitenkin kuva Maginificat Igorista, minun veljestä!

Talvipäivän harrastuksia

Nyt on kuulemma talvi ja talvella ei tehdä paljoa muuta kun nukutaan takan lämmössä ja käännetään kylkeä. Niin Maija ainakin tekee. Minun lempparipaikka on keittiön ikkuna. Siinä voi katsella lintuja, jotka käy syömässä lintulaudalta siemeniä. Ja kadulla näkyy ohikulkevia ihmisä ja koiria sekä joskus illalla pihalla pomppivia pupujusseja. Se on oikeastaan ihan kivaa.

Joulukuusi on vielä sisällä, mutta emäntä sanoo, että se puretaan huomenna tai viimeistään ensi viikolla eikä se varmaan kestä Nuutinpäivään saakka.

Nyt jo lattialla on aika päljon neulasia joka kerta kun hiukankin yritän hypätä pyydystämään sydäntä tai enkeliä kuusen oksalta. Voisinkohan minä saada muutaman enkelin leluksi, jos niitä ei enää käytetä?

Eilen minä opin jotain ihan uuttakin. Minä opin hyppäämään lattialta suoraan takan päälle! Hiukan jäin reunalle roikkumaan, mutta onnistuin sitten vetämään itseni ylös. Ja nyt minä olen käynyt siellä jo monta kertaa. Ähäkutti Felix-setä - taas yksi paikka johon et voi juosta vain minua karkuun. Tässä kuvassa minä kokeilen, olisiko joulusukassa jotain sisällä, mutta tyhjä se oli.

Hyvää Joulua kaikille!

Toivottavat,
Ronja, Maija, Felix, Vilma ja "emäntä"