Perhe-elämää

Emäntä on taas ahkerasti kuvannut lapsosia ja siinä sivussa sitten minua, Maijaa ja Felix-setääkin. Tästä pikkuisesta elokuvasta näkyy kuinka lapset kasvavat.

Vieraita

Meillä kävi sunnuntaina vieraita katsomassa minua ja lapsosia. He toivat terveisiä Omrilta, mukana oli Omrin emäntä ja isäntä ja Omrin emännän äiti. Voi että meitä ihailtiin ja pyöriteltiin - tai siis lapsosia lähinnä. Ja valokuvia otettiin ihan kamalasti. Tässä on niistä muutamia.


Eilen sitten emäntä kertoi, että pojat muuttavat sitten joskus isona yhteiseen kotiin Omrin emännän äidin luokse. Onneksi siihen on vielä paljon aikaa. En minä vielä raski heitä maailmalle päästää, vaikka välillä taukoa haluankin. Nytkin olen tässä tietokoneella emännän kanssa ja lapsoset leikkivät keskenään lastenkamarissa.




Meillä on myös opittu kaikenlaista. Kaikki lapsoset osaavat käydä vadilla. Emäntä  kyllä naureskelee, kun Tuhina luulee, että ensin pitää ottaa torkut siinä pikkuvadissa, jonka emäntä toi lapsosille. Ja sitten hän kiipeää minun isolle vadille hädälle, kuten kaikki muutkin lapsoset.

Kaikki myös syövät ruokaa. Koipeliini on kyllä vieläkin mamman oma maitopoika eikä syö kermaviiliä. Mutta hän syö hiukan ruokapaloja kastikkeessa ja kalaa. Tuhina taas mieltyi kuivauokaan siinä määrin, että emäntä nosti ne pois. Vaikka kaikki juovat vettä, niin ei sitä ole syytä sellaista määrää nakeroita puputtaa sisäänsä.

Tuhinaa ja kermaviiliä

En olisi kyllä katit arvannut kuinka paljon huolta ja vaivaa näistä lapsosista on. Eihän siinä tahdo tällainen yksinhuoltaja pärjätä. Hieno sana tuo yksinhuoltaja - opin sen emännältä.

Minulla ei millään meinaa riittää maitoa kaikille kolmelle. Ei varsinkaan kun Koipeliini ahneuksissaan yrittää ryystää kaiken mitä vain tisuista irti lähtee. Ja lisäksi se sattuu! Kaikilla on jo kokoelma teräviä maitohampaita suussaan eikä se tunnu ollenkaan mukavalta kun ne jäystävät tissiä. Onneksi lapset ovat kasvaneet kohinalla ja alkavat muutenkin olla tarpeeksi isoja jo muullekin ruoalle.

Emäntä auttaa minua ja tuo lämmintä kissanmaitoa, kermaviiliä ja vauvan ruokaa. Kaikki muut vähän ihmettelivät ensimmäisellä kerralla, mutta Tuhinapa äkkäsi heti alusta mikä on homman nimi. Uskokaa tai älkää, mutta tässä videossa Tuhina näkee elämänsä ensimmäisen kerran ruokalautasen. Ja heti kimppuun kuin vanha tekijä!

Koipeliin ei vieläkään ole kunnolla edes maistanut, mutta ehkä hänellä ei ole nälkä kaiken sen maidon päälle. Sen sijaan Plumpsis söi tänään Tuhinan kanssa ja molemmat oikein maiskuttelivat. On se helpotus äitimuorille, kun lapset hiukan oppivat omilleen.

Kissanristiäiset

Heureka! Tai pikemminkin: Olympos!

Minä keksin sen: lapsosilleni nimet. Kullanmuruthan syntyivät keskellä Lontoon olympialaisia. Emäntä siinä rauhassa makasi sohvalla ja katsoi kisoja kun alkoi tapahtua.Siitäpä sitten putkahti mieleeni, että nimet löytyvät olympialaisista. Koska nämä ovat minun ensimmäiset lapsukaiseni, niin halusin nimetä pikkuiset ensimmäisten olympiavoittajien mukaan. Emäntä sitten haki ohjeitteni mukaan netistä ehdotuksia ja tässä he sitten ovat:

•  Kopeliini - Magnificat James: Koipeliini on nimetty kaikkien aikojen ensimmäisen nykyaikaisten olympialaisten voittajan James Connollyn mukaan. James voitti  kolmiloikkakilpailun 6.4.1896. Sopii tuo loikka Koipeliinille.
• Plumpsis - Magnificat Charlotte: Plumpsis on nimetty ensimmäisen naispuolisen olympiavoittajan Charlotte Cooperin mukaan. Charlotte voitti tenniksen kaksinpelin mestaruuden Pariisin olympialaisissa 1900. Ajatelkaa, että sitä ennen naiset eivät saaneet kilpailla olympialaisissa!
• Tuhina - Magnificat Verner: Tuhina sai nimensä ihan ensimmäiseltä suomalaiselta olympiavoittajalta Verner Weckmanilta. Verner voitti kultaa painissa Ateenan niinkutsutuissa välikisoissa 29.4.1906. Tuhina nyt ei ole varsinainen painija - ainakaan vielä. Mutta koossa hän selätti syntyessään kaikki muut ja se voittaja-Verner voitti kultaa selätyksellä.

Vaan kyllä he minulle vielä näin vauvoina ovat Koipeliini, Plumpsis ja Tuhina.

James, Charlotte ja Verner.

Eläväistä kuvaa

Me olemme nyt sellaisia filmaattisia tähtiä. Emäntä kuvasi meistä videota sen kunniaksi, että pikkuiset täyttivät 10 päivää. Emäntä valitteli, että kuva on välillä vähän hämärä. Mutta en silti antanut hänelle lupaa käyttää mitään valonheittimiä. Pikkuiset juuri avasivat silmänsä eikä niitä kyllä saa häikäistä millään hirmuisilla valoilla. Kyllä tästä silti näkee, miten kauniita lapsukaisia minulla on.

Sinisilmiä

Minun lapsosillani on silmät auki! Eilen vaan yhtäkkiä illalla kaikki avasivat silmänsä ja nyt minua katselee kolme paria sinisiä silmiä. Kaikki lapsoset ovat kasvaneet oikein kohinalla ja painavat nyt kaksi kertaa niin paljon kuin viikko sitten syntyessään. "Koipeliini" on kaikkein suurin ja tytteli "Plumpsis" pienin. Ei eroa ole kuitenkaan paljoa, vain kymmenkunta grammaa, kertoo emäntä, joka osaa lukea vaa'an lukemia.

Seuraavaksi pitäisi kuulemma alkaa miettiä oikeita nimiä näille pikkuisille. Emäntä kyseli minulta ehdotuksia, mutta en minä vielä ole keksinyt mitään. Mutta onhan tässä maitokoneena toimiessa aikaa miettiä.

Meidän perhe.

Prinsessa ja kaksi prinssipuolta

Vasemmalta: "Plumpsis" (tyttö), "Tuhina" (poika) ja "Koipeliini" (poika)

Kyllä emäntä taisi arvata oikein, koska Muska-mamman emäntä oli samaa mieltä. Minulla on yksi tyttö ja kaksi poikaa.

"Plumpsis"-tyttö on pienin ja painoi tänään aamulla 118 grammaa. Emäntä vähän huolestui, kun paino ei oikein noussut, mutta oli nyt onneksi päivällä sitten jo 124 grammaa. "Koipeliini" on esikoinen ja suurin. Hän painoi aamulla 130 grammaa. "Plumpsis" ja "Koipeliini" nyrkkeilee keskenään samasta tisusta. Luulisi niitä nyt riittävän, mutta molemmat ovat päättäneet pitää juuri tästä yhdestä tisusta. "Tuhina" myös poika. Hän on kuopus ja syntyi paljon myöhemmin, mutta painoi kuitenkin aamulla jo 122 grammaa.