Natiaisia!

Pentu yksi, "Koipeliini".

No nyt on sitten elävä kissailmapallo poksahtanut. Eilen aamulla ei ollut vielä mitään tietoa siitä, mitä oikein illalla tapahtuu. Kun emäntä tuli kotiin, niin voin vielä ihan hyvin ja söinkin oikein hyvällä ruokahalulla. Hyvä, että söin. Meni kuulkaa katit ilta vähän yönkin puolelle ennen kuin helpotti.

Tuli ensin ihan sellainen olo kuin olisi ollut se isompi hätä. Mutta ei se sitten sitä ollutkaan, vaan takaa alkoi näkyä pienet takatassut. Varttia vaille seitsemän illalla syntyi minun ensimmäinen poikanen. Oli iso kaveri, painoi 108 grammaa, kertoi emäntä vaakakupin viereltä.

Pentu kaksi, "Plumpsis"

Sitten odotettiin aika kauan ja taas sama peli. Mutta nythän minä sitten jo tiesin, mistä on kysymys. Sieltä tulla plumpsahti kuono edellä vain gramman pienempi pikkuinen puoli yhdeksän illalla. Emäntä arveli, että tämä olisi tyttö, mutta ei ole vielä ihan varma.

Pentu kolme, "Tuhina".

Minä jo luulin, että siinä se sitten oli. ja vähän torkuinkin välillä samalla, kun nämä kaksi natiaista tuhisi tisussa kiinni. Vaan emäntä oli eri mieltä. Se paijaili minun masua ja sanoi, että "kyllä sinun Ronja-pieni pitäisi vielä ainakin yksi jaksaa. Minusta täällä on selvästi yksi kovempi möykky vielä." Ja olihan siellä. Neljä minuuttia vaille yksitoista ilmestyi sitten kolmas kersa. Iso oli tämäkin ja tuhisi aikalailla aluksi. Vaan kun minä sitä kovasti nuolin ja emäntä vähän kuivaili talouspaperilla, niin lakkasihan se pärskähtely. Vaan meni yli puolen yön ennen kuin tämä viimeinen lapsonen rauhoittui tisullle. Ai niin, hän painoi kokonaista 115 grammaa!

Emäntä sitten nukkui kanssani koko yön vierashuoneessa. Sekin vähän rauhoitti.

Nyt on jo mukavampi olo. Minä ja pikkuiset olemme asettuneet tänne vierashuoneeseen. Felix-setä vähän välillä huutelee oven takaa, että onko kaikki kunnossa. On kunnossa. Odotellaan vaan minun Muska-äidin emäntää kylään, jos saataisiin selvyyttä ovatko he tyttöjä vai poikia.