Merirosvokopla

Felix-setä mökkimaisemia ihailemassa

Ette kuulkaa katit ikinä arvaa missä me pentujen kanssa olemme! Perjantaina emäntä pakkasi koko katraan autoon ja lähdettiin ajamaan. Minulla ja pennuilla oli oikein luksushytti, hiekkavati ja vesikuppi ja kaikki. Kun sitä matkaa kesti, niin kyllä minä sitten jo arvasin, mihin ollaan matkalla. Mökillehän me tulimme. 250 km on aika pitkä matka noin pienille pojille, mutta kyllä emäntä piti meistä hyvän huolen ja välillä syötiinkin. Vain Vilma ei tullut mukaan, hän on liian vanha kiipeämään kallioilla ja portaissa. Mutta ei huolta, Vilmalla on hyvä hoitaja.

Mutta sen takia en ole päässyt juttuja kirjoittelemaan, kun tämä tietokoneen käyttö ei ole mökillä yhtään niin helppoa kuin kotona ja pitää pyytää emännältä apua. Ja sitten pitää samalla katsoa, että pennuilla on kaikki hyvin eikä tule ainakaan kylmä.

Merirosvokopla 6 viikkoa

Minä sanoinkin emännälle, että minulla on nyt sitten merirosvokopla, kun olemme valloittaneet saariston. Tarkemmin olemme Rymättylässä, Väärämaan saaressa ja Maijalassa. Maijala on tontin ja mökin nimi, mutta ei se ole saanut nimeään Maijalta, vaan emännän isoäidin mukaan.

Tärkein meinasi unohtua! Rosvokopla täyttää tänään kuusi viikkoa. Pojat ovat tosi isoja ja kasvavat kohinalla. Kaikki syövät reippaasti ruokaa ja ovat oppineet käymään jo hiekka-astiallakin. Muutama sekaannus on vielä tullut pentukoppaan, mutta kyllä he ovat fiksuja poikia ja oppivat lisää. Koitetaan kirjoitella pian lisää juttuja, jos vain aurinkopaneelissa riittää virtaa.

Jonatan ja Englannista tuotu kuumavesipullo

Kasper on valloittanut kopan katon

Rasavilli rosvokopla

Minun rosvokopla täytti keskiviikkona neljä viikkoa. Voi katit, että minun pojat on villejä. Nyt he ovat oppineet leikkimään ja kiipeämään eikä mikään pidätä heitä paikallaan. Paitsi tietysti silloin kun veto loppuu ja kaikki makaavat ihan repokattina pitkin pituuttaan ja nukkuvat.

Ronjan rosvokopla 4 viikkoa

Emäntä yritti jo keskiviikkona ottaa pojista kuvaa neljän viikon kunniaksi. Vaan kun he ovat liian pieniä vielä kiinnostumaan leluista vähänkään pitemmäksi aikaa ja jo tarpeeksi isoja kipittämään minne nenu näyttää, niin eihän siitä kuvien ottamisesta tullut yhtään mitään. Siinä vaiheessa kun emännän kamera toimi, niin yksikään pikkurosvo ei enää ollut paikallaan. Ei auttanut, vaikka emäntä otti "sarjatulta" ja varmaan 500 kuvaa. Tässä on kuitenkin paras oikeana päivänä otettu kuva.

Myöhemmin illalla pojat sitten väsähtivät ja
saatiin toinen kuva pesäkopasta. Loput kuvat onkin sitten otettu myöhemmin, torstaina tai tänään perjantaina.

On minun pojat kuitenkin jotain hyödyllistäkin oppineet. Eilen Jesper ja Jonatan söivät ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ruokaa. Mutta ei se oikein pojille vielä maistu. Emäntä sanoo, että taitaa vielä riittää maitoa niin paljon, ettei muu kelpaa. Turhaan se emäntä hätäilee, kyllä pojat syövät kun tulee nälkä. Paino kuitenkin kasvaa kovaa vauhtia ja Jesper on niin iso, että näyttää jo vähän sellaiselta hontelolta teinipojalta kuvissa. Kuvat kyllä hämää, aika pallero Jesper oikeasti on eikä hän niin paljoa muita isompi ole.

Lopuksi vielä yksittäisiä kuvia minun pikkurosvoista ja yksi kuva kattikerästä.

Veto loppui

Päiväkävely

Tänään emännällä oli vihdoin kamera mukana samalla kun me siivottiin peti ja päästettiin pojat päiväkävelylle. Minä kyllä olen sitä mieltä, että ei tarvitsisi vielä päästää ja turvallisinta olisi, jos pojat olisivat ihan koko ikänsä vaan päitinsä kyljessä kiinni. Kamalasti piti juosta edestakaisin ja vahtia, että pojat eivät joudu mihinkään hukkaan.

Koko ilta tässä on sitten tehty niistä pätkistä tällaista pientä videota. Ääntä ei ole, kun siinä kuuluisi eniten vaan emännän puhinaa. Ja sitten minun komentelua.

Ronjan rosvokopla päiväkävelyllä:

Karkulainen

Minun rosvokopla täyttää tänään kolme viikkoa. Pojat ovat tosi isoja ja reippaita. Varsinkin Vinku (Jesper) on niin kova juomaan maitoa, että painaa jo 438 grammaa. Voi katit, että se poika osaa tarrata tisuun kiinni!

Rosvokopla 3 viikkoa: Leo, Jesper, Jonatan ja Kasper.

Tänään sitten myös ensimmäinen poika livahti karkuun pentukopasta. Minä makasin siinä ihan tyytyväisenä puoliunessa ja pojat tissuttivat maitoa. Yht'äkkiä kuului ihan kamala vinkuna ja emäntäkin ryntäsi katsomaan, mikä on hätänä. Minä nousin seisomaan kopassa, mutta ei pojilla näyttänyt olevan mitään hätää. Pesin kaikki kolme ja he olivat kunnossa. Mutta sitten emäntä huomasi, että Kasperhan on tuolin alla ja on peruuttanut itsensä jumiin tuolinjalan ja seinän väliin.

No kolme tai neljä - en minä ole väittänytkään olevani hyvä matematiikassa. Kuka sitä heti huomaa laskiessaan, onko poikia kolme vai neljä. Mutta kyllä minä sitten kerroin karkulaiselle, että sopisi noin pienten poikien pysyä vielä pesässä. Emäntä siinä yritti minua jo varoitella, että ei mene kauaa, kun pojat alkavat kiipeillä ja pääsevät joka paikkaan. Mutta kukaan "päiti" ei ole valmis siihen, että lapset lähtevät pesästä. Siitä se huoli vasta alkaa.

Rosvokopla 3 viikkoa: Kasper, Jesper, Jonatan ja Leo

Otettiin sitten vielä kuva kolmen viikon kunniaksi. Emäntä napsi varmaan sata kuvaa, mutta eihän tuota koplaa saa paimennettua kunnolla samaan kuvaan. Aina on joku menossa pois kuvasta tai ahtautunut toisten alle tai vain kääntänyt selkänsä. Mutta saatiin sitten kuitenkin lopuksi pari kuvaa, jossa ainakin melkein näkyy kaikki eikä kuitenkaan minun selkääni kun komennan poikia - eikä emännän kättä.

Rosvokoplalle nimet Juhannuksena

Nyt on Juhannus ja sen kunniaksi sitten juhlitaan samalla minun rosvokoplan nimiä. Kai te sen jo arvaattekin, että rosvokoplastahan ne nimet tulevat. Minä niin tykkään siitä sadusta Kardemumman kolmesta iloisesta rosvosta. Pojat ovat siis Kasper (Maiskis), Jesper (Vinku), Jonatan (Öksy) ja Leo - minun pikku leijona (Kurra).

Jesperillä on jo oma koti odottamassa. Jonatan etsii kotia, joka olisi kiinnostunut sijoituksesta/kasvatuksesta. Kasper on etsii kotia jonkun lemmikkinä ja Leo lemmikkinä tai kasvatukseen.

ROSVOLAULU (Thorbjørn Egner, suom. Aila Meriluoto)

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä.

On kaikki kansa pötköllään, vain rosvot raataa työssä.
Kun pakko on, niin siepataan, ei tarpeetonta milloinkaan.
Hei, rensselit selkähän, nassakat kourahan,
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

 Ja kun me käymme leipuriin, jo huomaa aivotonkin;
vain leivän viemme, kaakun, niin ja kaljapullon jonkin.
No pipperkakun sirkaman voi joskus ottaa Joonatan.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

 Lihaako myös ja makkaraa ja jonkin kyljyksistä.
Ja leijonalle silavaa, se on niin terveellistä.
Ja selkää nautain muhkeain ja kinkkua, no joskus vain.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

Ja vaatetta kai tarvitsee myös rosvo lämpimikseen.
Jos turkin sieppaan, haittaa tee ei tuo kun muu jää sikseen.
On oiva kauppa tuolla päin, se oitis tarpeet täyttää näin.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

No nyt on säkki pullollaan ja kannu laitaan asti.
Vaan kultaa vielä tarvitaan, pois sitten sukkelasti.
Suun mieliks` muonaa muhkeaa nyt onkin helppo valmistaa.
Vaan muutenpa hiukkaakin niukemman tekevät
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

Rosvokopla

Tässä sitä nyt maataan ja hoidetaan pikkuisia. Olemme emännän kanssa nimenneet nämä lapsukaiset
"rosvokoplaksi", kun heitä on kolmen kopla ja sitten yksi erilainen pikkuleijona. Tänään meidän kopla täyttää viikon ja kaikki voivat hyvin. Painoa jokaisella on reilusti yli 200 grammaa ja Kurra on jo avannut silmänsäkin. Myös Maiskiksella on silmät vähän raollaan ja kaikki muut tulevat varmasti hyvää vauhtia perässä.

Tässä vietetään tällaista perheen keskeistä hiljaiseloa ja kerätään voimia. Ihan vielä en oikein jaksa vieraita ottaa vastaan, vaikka Vingulle olisi jo omaa kotiakin alustavasti tarjolla. Kaikki pienten poikien äidit varmaan tietävät, mitä tarkoitan. Ollaan vaan ja lötkötellään ihan perheen kesken. Kyllä tässä kerkeää vielä kyläillä poikia ihailemassa.

Sillä aikaa voidaan ihailla meidän rosvokoplan 1-viikkoiskuvia ja kuvia jokaisesta erikseen neljän päivän ikäisinä.

Terveisiä kaikille toivottaa: Ronja-päiti

Ronjan rosvokopla 1 viikko

Ronjan rosvokopla 1 viikko

Kurra 4 päivää (ja toinen silmä jo hiukan raollaan)

Maiskis 4 päivää

Vinku 4 päivää

Öksy 4 päivää

Päiti

Huh ja äh ja voihan katit sentään. Kolme yön valvomisen jälkeen minun pikkuiset lopulta syntyivät eilen puolenpäivän aikaan. Ei kuulkaa ole kiva olla raskaana tällaisella helteellä, mutta onneksi se on nyt ohi.

Minulla on nyt neljä isoa tervettä lasta ja taitavat kaikki olla poikia. "Olenko minä nyt sitten sellainen moppi", kysyin emännältä. Hän kun luki minulle juuri pari päivää sitten artikkelia siitä, kuinka poikalapset osaavat olla hankalia äideilleen ja että poikalasten äideille on ihan oma nimikin. Emäntä tosin oikaisi, että ei se ole moppi vaan MOB ja tulee englannninkielestä sanoista mother of boys. Eli se tarkoittaa vain poikien äitiä. Mietittiin siinä sitten, että mitähän se olisi suomeksi ja minä ehdotin, että "päiti" voisi olla hyvä: "P" niin kuin poikalapsi ja "äiti" ja yhteensä päiti. Päätin sitten, että minä olen nyt "päiti".

"Maiskis" 116 g

"Vinku" 111 g

Ei sitten tainnut tulla sitä emännän toivomaa tyttöä. Mutta tuli komeita isoja poikia. Kolme heistä on punasävyistä ja yksi ruskea. Ja pitihän heille heti lempinimetkin keksiä. Punaiset pojat ovat "Maiskis", "Öksy" ja "Vinku". Maiskis ryntäsi oitis tisulle eikä yhtään epäröinyt, mitä sille pitäisi tehdä. Kamala maiskutus vain kuului. Öksy ei sitten taas tahtonut millään löytää tisua ja on aina selän puolella tai yrittää imeä naapuria tai vatsanahkaa. Vinku puolestaan piti ihan kamalaa meteliä, kun emäntä häntä punnitsi ja tarkasteli. "Taitaakin olla pieni vinkulelu tämä poika", totesi emäntä.

"Kurra" 117 g

Sitten on vielä minun neljäs poika, josta emäntä ei kyllä ole ihan satavarma, onko hän poika, mutta toistaiseksi olemme kyllä me molemmat sitä mieltä, että poika hän on. Minun ruskea pikku kullannuppu sai lempinimekseen "Kurra". En ole koskaan kuullut yhdenkään niin pienen pennun kehräävän niin kovaa kuin Kurra.


Nyt sitten maataan tässä maitokoneena muutama seuraava viikko, mutta kyllä minä yritän aina välillä pitää taukoa ja kirjoitella jotain kuulumisia.