Huh hellettä - vihdoin

Maija vatsakarvat kiharalla

Voihan katit, että on kuuma. Ihan tässä menee vatsakarvat kiharalle. Onneksi me kaikki lähdimme mökille saaristoon ja täällä on vähän viileämpää. Vain Vilma-muori jäi kotiin hyvien hoitajien seuraan.

Vaan on se kiva, että on lämmintä ja mukavaa. Piristystä tässä tarvittiinkin, kun ei niitä pikkuisia sitten tullutkaan. Vaan katsotaan nyt mitä elokuu tuo tullessaan. Nyt nautitaan tästä hetkestä ja kesästä.

Emäntä kuormasi meidän nuorisoketjun kattilauman, eli minut, Maijan ja Felix-sedän autoon ja sitten me katit köröteltiin ja lopuksi ajettiin veneellä.

Kattilauma on saapunut

Nyt me sitten on oltu täällä mökillä, syöty ja maattu. ei sitä paksussa turkissa paljon muuta jaksa tehdä. Vaikka ei minun turkki kovin paksu ole. Ensin yksi eläinlääkäri ajoi HCM-ultraa varten kaksi emännän kämmenen kokoista länttiä kylkiin ja sitten sen ikävän kesäkuun päätteeksi toinen eläinlääkäri ajoi vielä masun paljaaksi. Emäntä sanoo, että näytän ihan sulkasatoiselta papukaijalta. Hupsu emäntä. Eihän kissa voi näyttää linnulta, mutta myönnetään, että kesäturkki on ohuemman puolella.

Sulkasatoinen papukaija - eiku minä

Vaan kyllä minun turkki kasvaa yhtä kyytiä masun kanssa, niin paljon minä nyt syön. Pitää sitä kattilikankin pitää linjoistaan huolta. Emäntä kyllä sanoo, että voisi sitä silti poistua välillä vähän kauemmas ruokakupeista. Mutta mitäs, jos joku vohkii ne, kun käännän selkäni? Ja minun on koko ajan nälkä! Tai sitten on uni. Kummallista tämä kattitytön elämä.

Kattilauman kesäpäivä

Linnanneito

"Tässä minä vain makoilen ihan muina katteina."

Viime lauantaina emäntä lähti tosi aikaisin aamulla, vaikka normaalisti lauantaisin hän ei siihen aikaan hievahdakkaan sängystään. Minä tiedän, on tässä vuosien varrella kaikenlaisia herätystemppuja kokeiltu. Joskus sitä voi nälkä yllättää yölläkin.

Illalla emäntä tuli sitten takaisin ja kertoi terveisiä minun pojalta Jonatanilta. Samalla paljastui syy
siihen aikaiseen ylösnousemukseen. Näyttelyynhän emäntä oli hipsinyt ja ihan hiljaa, ettei Maijalle tule paha mieli. Maija kun ei voi enää mennä näyttelyyn ennen kuin on käynyt ulkomailla.

Ruufus voittojen tiellä.

Jonatan oli kuulemma käyttäytynyt oikein kauniisti näyttelyssä ja ihan vain muina katteina istuskellut tuomaripöydälläkin. Hyvin ovat poikaa siellä sijoituskodissa hoitaneet, sanoi emäntä. Kovasti oli meidän Jonttu saanut kehuja ja oikein ison sydämenkuvan arvosteluseteliin. Tuomari oli kuulemma ollut kovin hiljaista sorttia, mutta oli oikein huokaissut ihastuksesta kun näki Jontun paksut ja tömäkät etukäpälät.

kolumbo ja champion-pokaali

Samassa näyttelyssä olivat myös minun elämäni kaksi viimeisintä ihastusta. Rosvokoplan isä, ihana Amurin Ruufus, voitti molempina päivinä kategorian parhaan tittelin. Iso halaus ja onnittelut minulta Ruufukselle.

Myös Kolumbo, eli Amante's Virtuoso oli ehtinyt minun luotani näyttelyvalmisteluihin ja lähetti kuulemma kovasti terveisiä. Kolumbo valmistui championiksi (joka siis ei tarkoita herkkusientä, sen olen nyt oppinut). Onnea ja lämpimiä ajatuksia Kolumbolle!

Aah, mikä ihana linnanneito.

Jonttu oli kuulemma myös rakastunut näyttelyssä ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Naapurihäkissä oli ollut sievä pieni birmaneitonen, joka oli vienyt meidän pojan sydämen. Toivottavasti poika ei kovin pitkään tämän linnanneidon perään haikaile. Tyttö oli kuulemma esittänyt kainoa neitoa. Ja näkyyhän tuo kuvastakin. Vaan hyvä mieli kisasta jäi ja Jonttu sai ensimmäisen avoimen luokan sertinsä vain 7 päivää yli alimman 10 kk:n ikärajan. Äitimuori onnittelee komeaa poikaansa.

Kellarikarkeloita

Terveisiä täältä kellarista.

En minä tuhma ole ollut, vaan ihan kiltti tyttö. Juttu on nyt vain sellainen, että tässä on viiksikarvoja oiottu sen verran pitkään, että tuli kevät. Ja kaikki kunnon katit tietää mitä se tietää. Joo - minua alkoi taas kovasti nuo kollipojat kiinnostaa.

Kolumbo 2.0 on saapunut

Emäntä oli iloissaan ja sanoi, että tähän huusholliin tarvitaankin jotain mukavia tapahtumia. Ei meillä kateilla mitään hätää ole. Felix-setä asuu vieläkin meillä ja Maija on yhtä kaunis kuin aina. Vilma-mummokin nukkuu omassa pedissään ihan niin kuin ennen. Emäntä vain on ollut vähän kiireinen eikä ole minua ehtinyt tässä koneen käytössäkään autella. Mutta ei siitä sen enempää.

Nyt on siis kevät ja minä sanoin emännälle, että alapas hoidella minulle jostain sitä sulhasehdokasta.
Siitähän se emäntä innostui ja ei aikaakaan, kun emäntä kertoi, että kohta tulee sellainen Kolumbo kylään. Minä vähän ihmettelin, että eikös se tutkimusmatkailija kuollut jo monta sataa vuotta sitten? Mutta emäntä kertoi, että tämä on joku uudempi versio - vissiin sitten sellainen Kolumbo 2.0.

Lepotauko

Sitten emäntä alkoi hommiin. Askartelutilasta siirrettiin höyläpenkki varaston puolelle ja sinne vietiin myös kaikki matonkuteet. Ja sahanpurut lakaistiin pois ja kaikki pudonneet nupinaulat kerättiin pois lattialta. Kamala sottapytty toi meidän emäntä. Mutta nyt on hienoa. Tiistaina sitten se Kolumbo 2.0 tuli kylään. On kyllä aika ujo poika noin niinkuin uudeksi versioksi. Mutta ahkera!

Maija

Muutenkin emäntä on piristynyt ja valmistelee Maijan kanssa näyttelyreissua Tallinnaan. Hämeenlinnassa ne juuri kävi ja tammikuussa Maija sai toisen CAPIB-sertin Lahdessa. Nyt Maija vaan odottaa kehuja koko ajan ja hoitaa turkkia auringonpaisteessa pihahäkissä yhdessä Felix-sedän kanssa.

Jesper - JesseJames - Kuva Helena P.

Siinäpä sitä sitten voi muistella Rosvokoplapoikia, jotka täyttävät ihan juuri kohta 10 kuukautta. Isot pojat. Jonatan menee kuulemma näyttelyyn parin viikon päästä ja ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Toivotetaan vain onnea Jontulle. Lisää poikien kuvia ja kuulumisia löytyy facebookista meidän kattilan sivuilta. JesseJames - Jesper on kanssa aloittanut omat sivut vasepookissa, niin kuin JJ sanoo. JJ:n ryhmä JesseJamesWanted on suljettu, mutta kai sinne voi kutsuja saada, jos JJ:n tuntee. Minun komeat kollipojat!

Ei maar, nyt pitää mennä takaisin kellariin tarkastamaan sitä Kolumbo 2.0:aa.

Joulumestari

Kylläpäs on ollut pitkä tauko, että olen päässyt kirjoittelemaan tässä koneella. Ensin emännällä oli kiire ja sen oma kone oli koko ajan vain laatikossa ja sitten emäntä oli kipeenä, ihan vain lentsussa melkein kuukauden. Mutta pääsinpäs sentään koneelle!

Onhan tässä kertynyt asioitakin. Rosvokoplapojat ovat kaikki kasvaneet ja komistuneet. Jesper-JesseJames lähettää useinkin terveisiä ja Leo myös. Ja Jonatania emäntä käy välillä katsomassakin, Jonatan kun on osa meidän kattilaa vaikka asuukin omassa kotona toisella puolella Vantaata.

Leon joulutervehdys.

Jesper-JesseJames on ollut kilttinä.

Anna minä koristan, jooko!

Joulukin tuli niin äkkiä, että ihan hämmästyin. Ei oikeastaan yhtään kerennyt olla lunta ja silti tuli
joulu. Mutta siitä minä sen arvasin, kun emäntä laittoi ensin joulukynttilänjalan esille ja sitten tuli joulukuusi. Minä sitten tykkään joulukuusesta ja varsinkin sen koristeista. Yritin päästä kuusta koristamaankin, mutta emäntä sanoi, että parempi etten ota koristeita, kun en kumminkaan raski niitä kuuseen ripustaa. Miksi ne sitten pitäisi ripustaa oksille, kun niillä on niin paljon mukavampaa leikkiä?

Et ole tosissasi, minäkö pesulle?

Joulun jälkeen emäntä alkoi sitten pakata näyttelykassia ja silitellä häkkiverhoja. Siitä me katit sitten arvasimme, että näyttelyynhän tässä taas lähdetään. Maija oli ihan täpinöissään ja asettui kassin vierelle valmiiksi. Vaan voi katit sentään (ja pari vähän painokelvotontakin sanaa päälle), ei se ollutkaan Maija, joka oli näyttelyyn lähdössä. Minuthan se emäntä kaappaasi kainaloon ja kiikutti saunaan pesulle. Pyh-pyh-pyh, en kyllä tykkää. Mutta näyttelyyn sitä vain lähdettiin aikaisin aamulla. Käytiin hakemassa Jonatan ja Jonatanin yksi emäntä mukaan ja sitten mentiin.

Mestari-Herkkusieni

En ole tässä pentutauollakaan oppinut näyttelyistä tykkäämään. Mutta menin pikkuisen mutisten

Mestari: Nyt minä olen mestari-herkkusieni ja se saa riittää.

kuitenkin tuomarin eteen. Emännän riemuksi sain kuitenkin kolmannen CAC-sertini ja nyt minä olen sitten championi. Se tarkoittaa mestaria, vaikka minä ensin luulin että herkkusientä. Emäntä sanoi, että kun en syönyt tuomaria, niin kyllä minä hänen puolestaan saan olla mestari-herkkusieni, jos se minusta on mukavampaa.

Emäntä myös lupasi, että enää minun ei tarvitse näyttelyyn lähteä, ellen itse sitä pyydä. Tai jos ei hänellä pää pehmene. Täytyy nyt vaan pitää emännän pää kovana, sillä minä en kyllä enää näyttelyihin halua - en.

Komea Jonatan

Jonatan kurkkii, josko näkyisi äitimuoria.

Jonatanista tuomari arvasi, että hän on minun poikani. Mutta sanoi, että kyllä on polvesta poika parantunut. Jonatan käyttäytyi nätisti ja sai ihan erityisesti kehuja lihaksikkaasta vartalosta ja isosta koosta. Muutenkin kaikki oli niin erinomaista että. Kyllä siinä saa äiti olla ylpeä pojistaan. Kyllä Jonatanista kasvaa vielä aika kolli, emäntäkin oli sitä mieltä.

Jonatan ja ruusuke.

Syksyn lehtiä

Minä ja vaahteranlehdet

Niin se vaan katit tuli syksy tänäkin vuonna.Tässä on jo ehditty ihmetellä pudonneita vaahteranlehtiä ja ensimmäistä luntakin.

Syksyn tullen emäntä päätti sitten taas avata näyttelykauden ja viedä meitä katteja kissanäyttelyihin. Minun ei onneksi vielä tarvinnut mennä, kun vielä kasvattelen tuota turkkia lapsosten jäljiltä. Mutta joulun jälkeen kuulemma mennään.

Maija Kirkkonummella

Maija sen sijaan kävi jo toisen kerran tänä syksynä näyttelyssä ja
menestyi taas hyvin. Maija oli saanut sellaisen Capib-sertin ja oli kamalan pollea. Maija kun on siitä hassu, että pitää näyttelyistä ihan hassuna. Hän kulkee vielä pitkään kotonakin häntä pystyssä ja keikistelee kaikille, jotka vain viitsivät katsoa ja kehua.

Jonatan Kirkkonummella

Emäntä oli hakenut Jonatanin mukaan näyttelyyn Kirkkonummelle. Poika oli kuulemma käyttäytynyt oikein kauniisti. Ei ole poika tullut äitiinsä, ei sitten yhtään. Minä kun en ole koskaan pitänyt siitä tuomaroinnissa olemisesta, mutta Jonatan oli kuulemma käyttäytynyt oikein kauniisti ja saanut kovasti kehuja. Hienoahan se on, että poika menestyy.

Jesper tutustuu lumeen. Kuvan otti Jesperin emäntä.

Lapset ovat kaikki maailmalla ja lähettelevät harvakseltaan muutkin terveisiä äitimuorille, jos muistavat. Jesper on Oulussa innostunut kovasti ulkoilemaan ja on ihan kahlannut siellä pohjoisempana jo lumihangessakin. Jesperiä kutsutaan Jesseksi ja hän kirjoittelee välillä Facebookiin. Löytyy joku päivitys Jesseltä meidän kissalankin naamakirjasta.

Kasper-Plushka. Kuvan otti Kasperin perhe.

Kasper on kuulemma kovasti kasvanut ja saanut muita poikia koossa kiinni. Ei ole Kasperkaan enää mikään pikkukisu, vaan iso poika. Kasperia kutsutaan nyt Plushkaksi. Se kuulemma tarkoittaa pullaa. Pullapoikahan sopii minulle, kun olen aina pitänyt pullasta ja ihan erityisesti croisanteista. Emäntä aina sanoo, että tulee dieetti pidettyä, kun pullaa ei saa syödä yksin.

Leo ja Leon lelu.

Emäntä oli myös kylässä Leon luona katsomassa, miten meidän leijonapoika on kasvanut. Leo on kuulemma oikein iso poika ja opettaa kovaa vauhtia omaa emäntäänsä ja isäntäänsä kissapalvelijoiksi.

James ja Verner keväällä. Kuvan otti poikien emäntä.

Pyysin emäntää laittamaan tähän vielä kuvan minun ensimmäisistä pojista, Jameksesta ja Verneristä. Siinä on muille pojille tavoitetta. Kasvakaa tekin näin komeiksi!

Nyt sitten vain odotetaan lunta tänne etelään,
että päästään hankeen hyppimään!

Voihan pojat!

Jonatan jo odottaa kotimatkaa.

Voi katit, että on aikaa vierähtänyt. Pojat ovat kasvaneet isoiksi ja perjantaina viimeinenkin poika, Jonatan, muuttaa omaan uuteen kotiin. Emännästä se on niin surullista kuin pojat lähtevät tai ainakin hänellä on tippa silmässä, kun poikia on pakattu kuljetuskoppaan. Mutta kyllä se minusta menee niin kuin pitääkin. Lapset kasvavat isoiksi ja muuttavat omien perheidensä luo. Iloinen pitää olla, kun löytyy hyviä koteja.

Kasper, Leo ja Jonatan jäävät tähän lähelle Helsinkiin ja Vantaalle. Jesper on kovasti kaukana, aina Oulussa saakka. Mutta kovasti on pojilta tullut terveisiä ja hyvin tuntuu kotiutuminen menneen.

Jesper varsinkin on ollut kovin puuhakas ja oppinut jo siivoamaan ja kaikkea. ja Leo on oppinut

Jesper on saanut uuden lelun.

käyttämään tietokonetta. Ihmekkös tuo, kun äiti on näin lahjakas (kröhömm...).

Jonatan muuttaa sijoitukseen Vantaalle ja varmasti vielä kuulemme hänestä, kun on luvannut pitää yhteyttä äitiinsä ja emäntään. Nyt minä voin sitten keskittyä kasvattamaan turkkia kuntoon, että pääsen näyttelyihin taas. Vaikka ne tuomarit ovatkin aika kamalia. Mutta pitäähän minun saada yhtä hieno ruusuke, kuin Maijan premier-ruusuke on. Ihan sitä olen kateellisena katsellut. Sillä välin pidän sitten tassuja ristissä Jonatanin ja Maijan puolesta, jotka varmasti ehtivät näyttelyihin ennen minua. Niin tuo emäntä ainakin on vihjaillut.

Leo käyttää tietokonetta!

Kasvua ja menestystä

Rosvokopla 12 viikkoa

Voi katit, että vierähti aikaa ennen kuin pääsin taas koneen viereen. Emäntä on loman jälkeen tehnyt niin paljon omia juttujaan, ettei siinä minun pikku tekstit ole kerenneet väliin. Vaan nytpä pääsin vihdoin tähän näppäimistön päälle.

Rosvokopla on kovasti kasvanut ja kehittynyt. Emäntä väittää, ettei niitä pidättele enää mikään. Eikä hän ihan väärässä olekaan. Pojat hyppivät ja kiipeävät melkein minne vain. Emäntä ehti tässä kuitenkin kuvata vähän meidän Kanniston kattilan elämää videolle ja tässä se nyt vihdoin on. Kovasti isoiksi pojat ovat kasvaneet, katsokaa vaikka videon lopusta maitobaarikohtaus. Eivät meinaa enää mahtua vierekkäin minun masun viereen.

Emäntä oli viime viikonloppuna Maijan kanssa kissanäyttelyssä Myyrmäessä. Ai että minä olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut lähteä. En vieläkään oikein tykkää niistä tuomareista. Kyllä sitä häkissä makaa repokattina, mutta se tuomarointi ei oikein sovi meikäkatille. Maija sai kolmannen CAP-sertinsä ja valmistui sellaiseksi premieriksi. Minä kysyin, mitä se oikein tarkoittaa, mutta emäntä sanoi, ettei ole ihan varma. Ehkä jotain samaa kuin primus, eli hyvää ja ensimmäistä. Ei ainakaan pääministeriä, mitä se myös voi olla. Vaan olisihan se hauskaa, jos Maija olisi pääministeri!

Maija ja viikonlopun ruusukkeet

Emäntä kertoi, että perjantaina tullaan sitten hakemaan ainakin Kasperia ja Leoa uusiin koteihin. Jesperinkin emäntä tulee ehkä jo viikonloppuna, saa nähdä. Vaan onneksi Jonatan jää vielä vähäksi aikaa minua lohduttamaan, ettei kaikki pojat lähde kerralla. Emäntä kun haluaisi Jonatanille kodin, joka on kiinnostunut kasvatuksesta ja näyttelyistä. Minusta äitinä se ei ole välttämätöntä, kunhan on hyvä koti.