sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Poikakaveri

Ihanaa olla taas kotona!

Amurin Omri
Keskiviikkona jo vähän ihmettelin kun emäntä salaperäisenä soitteli Mervi-mammalle ja jonnekin muuallekin. Puhelujen jälkeen hän vain naureskeli minulle ja laittoi tänne plokkiin sen kuvan, jossa leikin rukin kanssa. No torstaina se sitten paljastui, mitä minun selkäni takana on puuhattu. Emäntä pakkasi minut autoon ja vei Keravalle. Siellä odotteli ihan minun näköinen sibsku-poika Omri ja emäntä sanoi, että nyt sitten Ronja jää tänne seurustelemaan Omrin kanssa. Voi katinvillat sentään.

Siellä minä olen nyt sitten ollut peräti kolme yötä. Onhan se Omri aika hyvän näköinen; melkein saman näköinen turkki kuin minulla ja komean kokoinen poika. Mutta arka se oli. Pikkasenkin kun murahdin tai kylkeä käänsin, niin Omri peruutti pois.

Minä ja Omri
Nyt sitten emäntä ja se Omrin emäntä ovat soitelleet toisilleen ja puhuneet onko jotain tapahtunut vaiko eikö ole. Älkää luulkokaan, ettemme minä ja Omri tietäisi, mistä te puhutte. Mutta mehän emme kerro, mitä yön hiljaisuudessa puuhattiin. Ei sellaisista asioista kunnon sivistyneet sibsku-tytöt puhu ääneen. Niin että siinähän odotatte. Ainakin muutaman viikon saatte odottaa ennen kuin mitään tiedätte. Ja enhän minäkään ensikertalaisena neiti-kissana voi kaikkea tietää. Ähäkatti!

Nyt olen siis kotona ja täällä Felix-setä ja Maija pyöritti minut ihan kokonaan ympäri-ämpäri ja haistoi joka puolelta. Kai sitten Omrista oli jotain tuoksuja jäänyt. Ihan oikein Felix-sedälle, joka aina vaan menee kaappiin piiloon, kun minua vähänkin kurnuttaa. Emäntä naureskeleekin aina, että "jaha, se päätti Felix tulla sitten kaapista ulos". Ensi töikseni söin masun ihan ymmyrkäisen täyteen ja nyt minä makaan tyytyväisenä tässä emännän koneen vieressä. Olipa taas kokemus.


keskiviikko 16. toukokuuta 2012