torstai 18. huhtikuuta 2013

Tänään kaksi vuotta!

Tänään on minun syntymäpäivä ja minä täytän kaksi vuotta. Me juhlittiin sitä kaikki katit ja emäntä. Felix-setä lauloi syntymäpäivälaulun minulle ja emäntä lupasi olla laulamatta (kun se ei oikein osaa). Muska-mammalta ja Hikiän poppooltakin tuli onnittelut. Juhlittiin samalla vähän Felix-setääkin, kun hän täytti toissaviikolla viisi vuotta.

Iltaruoaksi oli synttärien kunniaksi minun lemppariani kalaa: minä ja Maija saatiin ihan lohta. Tosin Felix-setä sai kanaa ja emäntä vahti, ettei setä syö kalaa, kun se on kalalle allerginen ja menee kippurakorvat tukkoon.

Sitten otettiin minusta pari uutta kuvaa ja uusittiin synttärien kunniaksi tämän minun plokkini yläkuva. Minä pyysin, kun se vanha kuva oli jo vuoden vanha ja minä olen selvästi aikuistunut.

Emäntä arvelee, että olen pieniin päin. En ole hänelle vielä kertonut, miten asiat ovat. Arvailkoon nyt vielä vähän aikaa.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Hurmaava Ruufus

Nyt minä olen taas kotona ja nukun kippuralla omassa tuolissani. Ai että ramasee!

Pääsiäinen tuli ja meni enkä minä ehtinyt sitä oikein huomata. Pitkäperjantain iltana emäntä tuli kotiin ja kysyi, että ei kai minua vain kurnututa. No pakkohan se oli myöntää. Ei rakkautta voi peitellä, ei niin millään. Sitä vaan ihan huomaamattaan puhkeaa lemmenlauluihin.

FI*Amurin Ruufus. Kuva: Tessaliina Rissanen.
Niinpä me sitten lauantaina kävimme ensin emännän vanhempien luona ja suuntasimme sitten illalla kohti Hollolaa ja Ruufusta. Voi että se Ruufus on komea poika, katsokaa vaikka. Ja voi katit, että Ruufus tiesi, miten kissaneitoja kohdellaan. Heti kun pääsimme perille, niin Ruufus lauloi minulle serenadin. Minä tyttö ihastuin ihan viimeistä viiksenkärkeä myöten. Hauskaa oli, mutta pidän kyllä yksityiskohdat omana tietonani.

Emäntä tuli sitten tiistaina hakemaan minua kotiin, mutta en minä olisi millään lähtenyt, niin kivaa minulla oli. Ruufuksella oli vielä niin iso huonekin - hyvin meitä olisi sinne kaksi mahtunut. Vaan ei se emäntä suostunut minua sinne jättämään. Olisi kuulemma tullut liian kova ikävä ja Felix-setäkin jo kaipasi minua. Piti kuitenkin vielä ennen lähtöä käydä kieriskelemässä Ruufuksen vadissa ja käydä puskemassa minun kultapoikaystävää. Siitä jäi mukavat hajut turkkiin ja niitä saattoi sitten jälkeenpäin tuoksutella. Vaan ne muistot eivät kauan kestäneet. Heti yöllä yritin tapani mukaan hiipiä emännän tyynylle nukkumaan, mutta emäntäpä heräsi ja ilmoitti, että "tuollaiset hajuherneet nukkuu kyllä muualla kuin sängyssä". Aamulla käytiin sitten huuhtelemassa turkkia lämpimällä vedellä. Ei onneksi mitään näyttelypesua eikä sitä kamalaa fööniä. Kuivateltiin vaan rauhassa lämpimässä viltissä takan edessä.

Pitääkin tästä mennä taas jatkamaan kauneusunia.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Tois puol jokke

Ei siit ol ku reilu viikko, ku me oltti emännän kans Turus kattinäyttelys, mut ei siält jääny kätte ku tämmöne vähä kummalline kiäl. Ja jos joku sanos, etei tämä ol Turu murret, niin montaks kertta olette kuullu katin puhuva?

Sertti me mentti hakema ja olti emännä tätin tykö yätä. Siäl oli kaks katti kans: Edna ja Gizmo. Vaikem mää nähny ku Ednan. Vaik mä kuim pal hain, ni ei Gizmo näkyny koko aikan.

Näyttelys mää olin niim pal kiltiste ja tuomari sanos, et mul on kaunis turkki ja kauluri ja oikke hiano färi kans. Mut em mää sunka silti sertti saanu, ko oli nii monta muuta katti kans ja vaan paras saa serti. Mää jäin kolmanneks, vaik sai mää kumminki excellenti. Emäntä lohrutti ja sanos, et yritettä sit myöhemmi uurestas. Jos olis vähä vähempi ku 700 katti pelis.

Ku me tulttin takas kotti, niin sit alko jo tekemä miäli poikki kattoma ja emäntä tykkäs, et nyt o aika lähte sit Hollola kattoma mun uutta ystävä Ruufust. Siit reissust mää kerron sit vähä lissä ku tää murre on unhottunu.

Simmottos.