torstai 25. kesäkuuta 2015

Litsis ja lotsis

On tämäkin kesä. Minä odottelen aina vaan ensimmäistä mökkireissua. Emäntä siellä on käynyt, mutta eihän se meidän katrasta sinne vie ennen kuin ollaan vähän pitempään. Auttaisikohan joku loitsu?

Litsis lotsis,
litsis lotsis,
lapset astuvat.
Pikku saappaat,
pikku saappaat,
kaikki kastuvat.

Sade lakkaa,
sade lakkaa, 
pilvi taakse jää.
Päivä paistaa,
päivä paistaa,
tulee poutasää. 

(Lasten oma aapinen, 1965)

Emmi pensasaidan varjossa.

Minä olen Emmillekin yrittänyt kertoa, mikä se mökki on ja että siellä on aika kivaa, kun aurinko paistaa ja kärpäset pörrää verannalla. Sellaista hidasta elämää. Kovasti Emmi mökkireissua jo odottaakin. Emmi nimittäin pitää ulkona olemisesta melkein yhtä paljon kuin Felix-setä.
Emmi odottelee sateen taukoamista.

Tässä odotellessa vietimme Rosvokoplapentujen 2-vuotissynttäreitä. Pojathan on minun lapsosista ainoita, jotka pääsivät maistamaan myös mökkielämää. Ja tykkäsivät siitä kovasti, vaikka moottorivene jänskättikin pieniä.
Rosvokopla mökillä vuosi sitten.


Vaan ei tässä auta kuin odottaa, kai se kesä vielä joskus tulee. Ainoa meistä, joka ei odota on Vilma. Kun me lähdetään, niin Vilma jää vahdin kanssa kotiin. Emäntä sanoo, että meidän mummeli on liian vanha niin pitkälle matkalle.
Ronja mietteliäänä, mitähän tuolle mukulalle vielä opettaisi?