maanantai 30. heinäkuuta 2012

Keskivartalopyöreyttä

 Nyt ollaan sitten taas kotona. Täällä sitä olla jökötetään ja odotetaan, että jotain tapahtuisi. Ja luulisi sitä tällä syömisellä jotain tapahtuvankin. Emäntä sanoo, että taitaa tulla enempi kuin yksi pentu. Ja jos ei tule, niin edessä on kuulemma laihdutuskuuri. Sen verran on masu kasvanut. Emäntä otti tällaisen kuvankin, katsokaa nyt tuota massua! Piti ihan kääntää selkä kameralle, kun harmittaa nuo kadonneet tyttömäiset linjat.

Vielä reilu viikko tässä pitää odotella, ainakin vissiin niin. Ei sitä kuulemma koskaan ihan päivälleen tiedä, sanoo emäntä. Ja kait se emäntä tietää, kun se kysyi minun Muska-äidin kotoa. Eilenkin soittelivat ja puhuivat jotain kopasta ja masun koosta ja vaikka mistä.

Kai se masu kasvaa, kun ei saa liikuntaa! Muut sen kun pomppii pitkin mökin pihaa ja metsästää kärpäsiä, mutta minä se vaan syön ja nukun.

Tässä viereisessä kuvassa Maija katselee verannalta pihalle. Kai se miettii kesää ja kärpäsiä. Tai sitten se katselee, näkyisikö myyriä tai lintuja.

Ette muuten tiedä miten hassusti Felix-sedälle kävi, kun se ihan vaan rauhassa makasi puun juurella ja haaveili linnuista. Niitä lintuja lenteli siinä puun oksilla. Ei emäntäkään ihan kerinnyt kaikkea nähdä ja minäkin olin silloin juuri sisällä.

Ensin Felix-setä torkkui siis puun juurella. Sitten tapahtui: naapurin koira pihalla - koiran kuono Felix-sedän nenua vasten - Felix ryntää rantakalliolle karkuun - ja hups! - Felix-setä hyppäsi oikein mega-super-hyper loikan mereen ja ui karkuun. Onneksi koira pelkäsi vettä ja Felix-setä pitää vedestä. Kaikki päättyi hyvin. Koira meni kotiin ja Felix-setä kuivui ennalleen. Uintiretkestä ei ole kuvaa, mutta tässä Felix-setä ihan muuten vaan ihailee merta.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Pieniin päin?

Minä olen mökillä emännän, Maijan ja Felix-sedän kanssa. Minä olin täällä viime syksynäkin ihan kahdestaan emännän kanssa, mutta silloin oli aika kylmä. Nyt on lämmintä ja Maija ja Felix juoksevat koko ajan ulkona. Ne kiipeilevät puissa ja pyydystävät kärpäsiä ja käyvät merestä juomassa.

Vaan minä reppana olen vankina! Emännällä on täällä semmoinen pikkukattila, jonne se laittaa minut. Tässä on kuvakin, jossa yritän ihan noin vaatimattomasti kysellä, että onko tämä nyt ihan välttämätöntä. Mutta emännän mukaan on pakko. Emäntä sanoo, että olen vissiin pieniin päin. Ainakin on koko ajan nälkä ja nukuttaa tosi paljon. Emäntä sanoo, että minä syön kuin hevonen. Minä en kyllä ihan usko; eikös ne hevoset syö ruohoa? Niistä pikkuisista emäntä kyllä voi olla oikeassa. Sitä se hauskanpito Omrin kanssa tiesi. Nyt on sitten väsy ja tisut kipeenä. Eikä se kuulemma tähän lopu. Vaan mietitään sitä sitten myöhemmin.