lauantai 17. marraskuuta 2012

Voi minun iskä raukkaa!

Kassu-iskä
Tänään emäntä kertoi minulle ihan kamalan suru-uutisen. Minun iskän emäntä on mennyt taivaaseen ja iskä ja kaikki iskän kaverit ovat jääneet emäntä-orvoiksi. Emäntä ei halunnut kertoa aikaisemmin, kun lapset olivat vielä kotona ja niistäkin huoli. Minä olen niin suruissani ja haluaisin mennä antamaan iskälle haleja ja pusuja.

Onneksi Muska-äiskän emäntä on ottanut heidät kaikki hätämajoitukseen. Minä jo niin pelkäsin, että iskä ja kaverit joutuvat olemaan sateessa ulkona ilman ruokaa. Niin onnettomasti ei sentään asiat ole, mutta kyllä he kaikki tarvitsisivat pian uuden kodin ja emännän tai isännän.

Rosa-täti
Kaksi kaveria sai jo toisen kodin. Tikru-täti pääsee kasvattajansa luokse ja Lilli-täti sai ihan uuden kodin. Lilli-täti on muuten Felix-sedän sisko. Mutta Kassu-iskä ja toinen siperialaispoika Tiuhti hakevat kotia. Ja samoin maine coonit Minttu ja Siru sekä curli Nasse-setä. Ja sitten on vielä Rosa-täti, joka on neva-rotua, siis ihan kuin siperialainen, mutta sillä on naamioväritys. Emäntä kertoi, että Venäjän pääministeri Met..., Menv.., eiku Medvedev antoi juuri tällaisen kisun pennun presidentti Haloselle.

Emäntä laittoi heistä kaikista kuvia ja tietoja meidän kissalan sivuille. Sieltäkin löytää yhteystietoja, jos vain joku tietäsi, mistä koti minun rakkaille sukulaisille. Ja suoraan voi kuulemma soittaa Magnificat-kissalaan. Emäntä sanoi, että ei ole muuta väliä, kunhan vaan löytyy hyvä koti ja ruokakuppi.

Terveisiä kovasti iskälle ja äiskälle. Pitäkää häntä pystyssä, niin kyllä asiat varmaan vielä hoituvat.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Charlotte Lotan kaveriksi

Tänään ihan yllättäen lähti minun viimeinenkin lapsokaiseni uuteen omaan kotiin. Ei siitä paljoa keretty jutella, kun emäntäkin kuuli vasta eilen illalla, että yksi perhe haluaisi meidän Plumpsiksen ehkä omakseen.

Plumpsis ja Maija
Ei se minusta nyt enää niin kamalaa ollut. Se on elämän tarkoitus, että lapset kasvavat ja muuttavat omaan kotiin. Plumpsis oli kuitenkin jo iso tyttö, vaikka emäntä häntä Lotta-rotaksi kutsuikin. Sattui muuten hassusti tuo Lotta-nimi, kun uudessa kodissa odottaa kaksi koiraa ja niistä toinen on nimeltään Lotta. Saas nähdä, millä nimellä meidän Lottaa sitten kutsutaan. Vaan olisihan se kätevää komentaa vaan Lottaa, jos vaikka molemmat tottelisivat. Tai sitten kumpikin jättää tottelemisen sikseen.

Plumpsiksen uusi koti on Järvenpäässä. Eli kaikki lapset jäävät tähän aika lähelle. On se aika lohdullista ajatella, etteivät he ihan maailman äärissä ole, kun pojatkin ovat Keravalla. Äidillä on nyt helpottunut olo. Felix-setä hiukan suree, hän kun niin pitää pikkuisista.

Plumpsis uuden emännän sylissä
Hiukan vielä jännitetään, kun perheessä on ollut vähän allergiaa, ettei sellainen puhkea. Vaan emäntä ja minun äiskän emäntä lupasivat ottaa Plumpsiksen takasin, jos niin onnettomasti käy. Vaan me kaikki pidämme peukkuja pytyssä Plumsiksen perheelle! Pidä pikkuinen hauskaa koirien kanssa ja lähetä joskus äidillesi terveisiä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Hei-hei pojat!

Tänään se sitten tapahtui. Kyllä emäntä on kertonut ja valmistellut minua, että pojat lähtevät omaan kotiin, mutta meinasi sitä silti tulla äidille tippa silmään ja hätä, kun pojat olivat kantokopassa lähdössä.

Vielä toissapäivänä kaikki kolme nukkuivat vierekkäin sohvalla ja me emännän kanssa ihailimme kauniita lapsukaisia. Koipeliini painaa jo peräti 2 kiloa ja risat. Ja Plumpsiskin on jo melkein 1,6 kiloa painava. Emäntä siinä sitten kuiskaili (ettei lapset herää), että huomenna mennään eläinlääkärille rokotuksia ja mikrosiruja varten. Maija lähti lapsille seuraksi, kun häneltäkin puuttuu se mikrosiru. Hyvin oli kuulemma mennyt ja kaikki on kunnossa. Koipeliini oli hiukan vastustanut piikkejä ja kaiken kirjaamisessa meni niin pitkään, että minä jo ehdin odotella heitä kotiin. Me kun olimme täällä ihan kaksistaan Felix-sedän kanssa - paitsi Vilma oli tietysti kotona myös. Vilma on vain niin omissa oloissaan, ettei sitä aina muista. Maija kertoi tullessaan, että oli oikein mukava reissu. En kyllä oikein usko. Maija vaan on aina onnellinen, kun ihmisiä on paikalla ja hänet huomataan.

Viimeinen yhteiskuva
Tänään sitten poikien uusi omistaja tuli käymään. Ensin allekirjoitettiin paljon papereita ja emäntä haki pentujen tarvikereput kellarista. Yritettiin vielä ottaa kunnon viimeinen yhteispotretti kaikista sisaruksista, mutta se oli hiukan vaikeaa. Kuten tästäkin näkyy, niin pojilla oli sen verran matkakuumetta, että eivät millään jaksaneet keskittyä. Sitten pojat laitettiin kuljetuskoppaan oman huovan kanssa. Minä jätin vielä viimeiset hyvästit kopan seinän raosta. Emäntä otti minut sitten sylkkyyn ja sanoi, että nyt pojat sitten menevät ja toivotti kaikille hyvää matkaa. Kyllä siinä vaan tuli niin haikea olo.