Teini-Tornado

Minä kasvan ja vahvistun koko ajan. Sitä varten pitää syödä ja harjoitella. Olenkin oppinut pitämään uusista herkuista. Ehdoton lempparini on croisantit, vaikka emäntä sanookin, etteivät ne ole kissanruokaa. Minusta ne ovat kuitenkin herkullisia ja onneksi emäntä ostaa melkein joka sunnuntai itselleen yhden päiväkahville. Aina olen onnistunut saamaan itselleni muutaman palan kun oikein työnnän pääni siihen emännän ja croisantin väliin. Ja sitten me molemmat herkutellaan!

Myös kissannaksut ovat oikeastaan ihan hyviä ja nykyään syön niitä joka ilta. Ei niitä lasten pikkunaksuja, vaan ihan oikeita kunnon naksuja. Emäntä sanookin, että antaa ne pikkunaksut pois, kun ne ei kerran maistu. - Uhkailee vaan, eiköhän se yritä syöttää ne meille muun ruoan mukana.

Kun syö hyvin, niin on sitten energiaa juosta. Ja minä tyttöhän juoksen ja Felix-setä juoksee edellä karkuun. Emäntä sanoo, että Felix-setä alkaa olla ihan alakynnessä ja kutsuu minua Teini-Tornadoksi tai Ronja Rimpulaksi. Olen kuulemma villi ja vilkas. Kekseliäs minä ainakin olen. Osaan itsekin etsiä tavaroita, joista saa leluja. Eilenkin löysin sellaisen limsapullon muovikorkin ja nyt olen kantanut sitä ympäri kaksi päivää. Minusta se on tosi kivaa.

Olen myös huomanut, että sylissä on oikeastaan ihan kiva olla. Emäntä rapsuttelee ja juttelee. Siinä alkaa ihan nukuttaa ja silloin minä kehrään. "Kurinakone on kunnossa." - sanoo emäntä.

Hampaita

Tänään harjoiteltiin taas hampaiden pesua. Emäntä katsoi suuhuni ja sanoi, "Jaahas, sitä vaihdetaan hampaita". Mietin siinä, että mihin ne hampaat oikein voi vaihtaa? Niitähän tarvitaan syömiseen enkä ihan heti keksinyt, mitä voisin haluta tilalle. Mutta sitten emäntä sanoikin, että minulla näkyy jo uudet kulmahampaat ja yksi pentukulmahampaista on jo lähtenyt. Olipa helpotus kuulla, ettei kulmahampaita kasvakkaan yhteensä kahdeksaa, vaan pentuhampaat putoaa pois!

Kahdeksalla kulmahampaalla on jo vähän vaikea pureskella. Varsinkin kun opin juuri maistelemaan kuivaruokaa. Nappuloiden pureskelu myös helpottaa hampaiden kutinaa. Emäntä kyllä sanoo, että se kutina helpottaa, kunhan kaikki hampaat on vaihtuneet. Sitten ei enää tarvitse pureskella kaikkea mahdollista. Kuten kirjojen selkämyksiä emännän yöpöydällä - siitä tuli vähän moitteitakin.

Emäntä sanoi, että kuivaruoan syöminen on vähän sama kuin hampaita pesisi. Pidin enemmän Maijan ja Felix-sedän isoista nappuloista kuin omistani. Se ei kuulemma haittaa, kunhan opettelen syömään nappuloita. Hampaiden pesulta se ei minua kuitenkaan kuulemma säästä. Pikkukissojenkin on hyvä pestä hampaita, ettei tarvitse vanhana syödä vain pehmeätä ruokaa pelkillä ikenillä, sanoo emäntä.

Mökkimatka

Minä olin kesämökillä! Sitä kutsutaan kesämökiksi mutta kyllä siellä näköjään voi käydä näin syksylläkin.

Sinne oli ihan hurjan pitkä matka, paljon pitempi kuin näyttelyyn Myyrmäkeen. En ihan tiedä kuinka pitkä, kun kerkesin nukahtamaan välillä. Ensin mentiin autolla ja minä sain olla etupenkillä. Kopassa tietenkin, vaikka olisin minä sieltä mielellään tullut pois ja harjotellut vaikka auton ajamista. Sitten tultiin perille - tai niin minä luulin. Ehei... Sitten mennään veneellä, sanoi emäntä. Se kyllä pelotti kun se piti niin kovaa ääntä. Piti naukua oikein kovaa, että emäntä kuuli kuinka minua pelottaa. Silloin se nosti minut ihan oman jalkansa viereen ja se lohdutti minua kun emännän jalka näkyi. Jos jalka on kopan vieressä, niin emäntä ei voi olla kaukana. Eikö niin?

Mökki olikin talo! Siellä oli alakerta ja yläkerta ja portaat. Ihan valtavasti tutkimista ja uusia leluja. Tuoleissakin oli sellaisia naruja, joilla oli kiva leikkiä. Ulkona oli ihan eri näköistä kuin kotona, ihan uudenlaisia käpyjä ja risuja. Emäntä kävi myös jossain, mitä kutsutaan metsäksi ja toi sieltä sieniä. Onkohan se metsä joku kauppa? Ja sisällä oli ihan valtava hiekkalaatikko. Kun tuli hätä, niin hiekasta sai kokonaisen vuoren peitteeksi hädän päälle. Emäntä jo sanoi, että "riittää, Ronja". Se tarkoittaa, että pitäisi lopettaa. Syödä minä en meinannut millään malttaa. Emäntä ensin houkutteli, mutta luovutti sitten ja sanoi, että voin syödä enemmän kun päästään kotiin takaisin. Äsken me tultiin kotiin ja kaverit oli kateellisia kun kerroin missä olin ollut. Sitten me tytöt syötiin!