sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Cattilasta tömähtää

Syksy on tullut ja täällä meidän Catilluksen kissalassa eli Kanniston kattilassa eli lyhyesti Cattilassa on välillä ihan kamala meteli. Felix-setä huutaa ovella, kunnes pääsee pihalle häkkiin, Maija naukuu ihastuksesta, kun pääsee taas näyttelyyn, Vilma-muori huhuilee seuraa itselleen ja lapsukaiset tömisevät ympäriinsä.

Emäntä väittää, että minä myös komennan koko ajan lapsukaisia. En kyllä kattivieköön koko aikaa komenna. Mutta pitäähän sitä noin vienosti välillä ohjata pieniä oikealle tielle.
Joskus komentelu tuottaa tulosta: maitobaarilla.

Lasten koditkin ovat jo tiedossa ja kaikkia on käyty kovasti ihailemassa. Herra Musta muuttaa Lappeenrantaan päin. Se on kuulemma jossain idässä, en ole kyllä siellä koskaan käynyt. Ehkä poika sitten lähettää äitylilleen sieltä joskus terveisiä. Syystyttö ja Kolumbina jäävät tähän ihan lähelle, Helsinkiin ja Espooseen. Ja Silkkisukka jää meille kotiin äidin ja muiden iloksi ja riesaksi.
Unta palloon, Herra Musta!
Tui-tui, Kolumbina!
Syystyttö, pikku pohdiskelija
Silkkisukalle on jo ihan oma kutsumanimikin. Hänen virallinen nimensähän on Catillus Magellan. Emäntä se ehdotti, että kutsutaan häntä Emmiksi. Nimi tulee Emmi Jurkan mukaan. Emännän mielestä Emmit poseeraavat samalla riittoisalla itsevarmuudella molemmat, ja täytyy minun kyllä sanoa, että tällä kertaa hän on oikeassa. On katit kyllä jotain samaa näissä kahdessa kuvassa.
Emmit

Kaiken tämän viikon töminän keskellä meillä kävi vielä meidän vakioihailijakin kylässä. Max pitää Maijasta kovasti ja otti tupla-selfien itsestään Maijan kanssa. Mutta kyllä me muutkin saimme ihailusta osamme ihan Vilmaa myöten. Alla on kuvia Maxista meidän kattien kanssa.
Syystyttö ja ensi tapaaminen.

Tulkaapa esille sieltä!

Joko teitä väsyttää?

Vilma-muorikin pääsi syliin.

Otetaan selfie!
Onnistuiko?

Lauantaina sitten vielä Maija ja emäntä kävivät näyttelyssä ja tuomisena Maija toi taas uuden ruusukkeen. Niitä Maijalla alkaakin jo riittää, mutta ei hän silti tunnu tuohon näyttelytouhuun kyllästyvän, vaan jo kyselee, että koska taas pääsisi. Eiköhän se emäntä hänelle taas viihdykettä löydä.