Tänään ihan yllättäen lähti minun viimeinenkin lapsokaiseni uuteen omaan kotiin. Ei siitä paljoa keretty jutella, kun emäntäkin kuuli vasta eilen illalla, että yksi perhe haluaisi meidän Plumpsiksen ehkä omakseen.
 |
| Plumpsis ja Maija |
Ei se minusta nyt enää niin kamalaa ollut. Se on elämän tarkoitus, että lapset kasvavat ja muuttavat omaan kotiin. Plumpsis oli kuitenkin jo iso tyttö, vaikka emäntä häntä Lotta-rotaksi kutsuikin. Sattui muuten hassusti tuo Lotta-nimi, kun uudessa kodissa odottaa kaksi koiraa ja niistä toinen on nimeltään Lotta. Saas nähdä, millä nimellä meidän Lottaa sitten kutsutaan. Vaan olisihan se kätevää komentaa vaan Lottaa, jos vaikka molemmat tottelisivat. Tai sitten kumpikin jättää tottelemisen sikseen.
Plumpsiksen uusi koti on Järvenpäässä. Eli kaikki lapset jäävät tähän aika lähelle. On se aika lohdullista ajatella, etteivät he ihan maailman äärissä ole, kun pojatkin ovat Keravalla. Äidillä on nyt helpottunut olo. Felix-setä hiukan suree, hän kun niin pitää pikkuisista.
 |
| Plumpsis uuden emännän sylissä |
Hiukan vielä jännitetään, kun perheessä on ollut vähän allergiaa, ettei sellainen puhkea. Vaan emäntä ja minun äiskän emäntä lupasivat ottaa Plumpsiksen takasin, jos niin onnettomasti käy. Vaan me kaikki pidämme peukkuja pytyssä Plumsiksen perheelle! Pidä pikkuinen hauskaa koirien kanssa ja lähetä joskus äidillesi terveisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti