Ei siit ol ku reilu viikko, ku me oltti emännän kans Turus kattinäyttelys, mut ei siält jääny kätte ku tämmöne vähä kummalline kiäl. Ja jos joku sanos, etei tämä ol Turu murret, niin montaks kertta olette kuullu katin puhuva?
Sertti me mentti hakema ja olti emännä tätin tykö yätä. Siäl oli kaks katti kans: Edna ja Gizmo. Vaikem mää nähny ku Ednan. Vaik mä kuim pal hain, ni ei Gizmo näkyny koko aikan.
Näyttelys mää olin niim pal kiltiste ja tuomari sanos, et mul on kaunis turkki ja kauluri ja oikke hiano färi kans. Mut em mää sunka silti sertti saanu, ko oli nii monta muuta katti kans ja vaan paras saa serti. Mää jäin kolmanneks, vaik sai mää kumminki excellenti. Emäntä lohrutti ja sanos, et yritettä sit myöhemmi uurestas. Jos olis vähä vähempi ku 700 katti pelis.
Ku me tulttin takas kotti, niin sit alko jo tekemä miäli poikki kattoma ja emäntä tykkäs, et nyt o aika lähte sit Hollola kattoma mun uutta ystävä Ruufust. Siit reissust mää kerron sit vähä lissä ku tää murre on unhottunu.
Simmottos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti