Lupauskirja

James tuomarin pöydällä - ei ihan vapaaehtoisesti.

Sunnuntaina emäntä kertoi aamulla menevänsä katsomaan kuinka minun poikani James pärjää näyttelyssä. James oli mukana nuorten luokassa esittelemässä kuinka komea nuori herra hänestä on tullut.

Komea James olikin ja kovasti tuomari oli häntä ihaillut. James-raukka on vain tainut tulla vanhempiinsa ja jännitti kamalasti tuomarin edessä. Kun poikien emäntä sitten joutui vähän pitelemään hänestä kiinni, niin turkkihan siinä kuulemma meni pörröön eikä tullut ihan parhaat puolet esille. Mutta sai James silti ihan hyvän arvostelun vaikka toiseksi jäikin. Eikä hän huonolle toiseksi jäänyt, kun kaveri sitten valittiin paneelissa kategorian parhaaksi nuoreksi.

Täytyy nimeni seistä siinä myös.

Näyttelystä tullessaan emäntä sitten kertoi minulle, että on nyt allekirjoittanut minulle sopimuksen poikaystävästä. Uuden poikaystäväni nimi on Ruufus, mutta me emme ole vielä tavanneet. Pyysin sitten nähdä tätä lupauskirjaa, koska täytyyhän siinä kai minunkin nimeni olla ihan laillisuuden takia. Emäntä sanoi, että on siinä minun nimeni, mutta vain tekstissä. En kyllä ymmärrä. Kinata en tahdo, mutta enpä saa sitä päähäni, ettei oman tassuni painamaa puumerkkiä tässä kirjassa tarvita. Minäpä tämän asian alku ja juuri, ja sentähden täytyy nimeni seistä siinä myös.

Hain siis kynän ja aloin rustata allekirjoitusta. Mutisin siinä, että sinne minunki puumerkkini vielä tuleman pitää. Mutta nolosti siinä minulle kävi ja kiinni jäin ja emäntä moitti minua uppiniskaiseksi. Totesin vain, että emännältä olen kaiken oppinut ja siihen loppuivat moitteet kuin seinään. Nyt sitten vaan odottelen treffejä. Sitä ennen mennään kuitenkin kuulemma Turku-reissulle ja Turokin näyttelyyn.