Pieniin päin?

Minä olen mökillä emännän, Maijan ja Felix-sedän kanssa. Minä olin täällä viime syksynäkin ihan kahdestaan emännän kanssa, mutta silloin oli aika kylmä. Nyt on lämmintä ja Maija ja Felix juoksevat koko ajan ulkona. Ne kiipeilevät puissa ja pyydystävät kärpäsiä ja käyvät merestä juomassa.

Vaan minä reppana olen vankina! Emännällä on täällä semmoinen pikkukattila, jonne se laittaa minut. Tässä on kuvakin, jossa yritän ihan noin vaatimattomasti kysellä, että onko tämä nyt ihan välttämätöntä. Mutta emännän mukaan on pakko. Emäntä sanoo, että olen vissiin pieniin päin. Ainakin on koko ajan nälkä ja nukuttaa tosi paljon. Emäntä sanoo, että minä syön kuin hevonen. Minä en kyllä ihan usko; eikös ne hevoset syö ruohoa? Niistä pikkuisista emäntä kyllä voi olla oikeassa. Sitä se hauskanpito Omrin kanssa tiesi. Nyt on sitten väsy ja tisut kipeenä. Eikä se kuulemma tähän lopu. Vaan mietitään sitä sitten myöhemmin.

Kanniston kattila

Minulla on kuulkaa ollut sitten vilkasta!

Ensin reilu viikko sitten minua alkoi taas kurnuttaa. Emäntä heti soitteli jonnekin ja sanoi, että täällä se tyttö kulkee pylly pitkällä. Minkäs mahtaa? No minä pääsin taas Omrin luo kylään ja voi tytöt, että meillä oli siellä kivaa. Viime viikon torstaina emäntä haki minut sitten kotiin ja hyvä oli, että haki. Olin niin väsy, että makasin ihan kattirankana sohvalla.

Mutta tänään meillä vasta oli jännä ilta. Emäntä on rakentanut meille sellaisen ulkokodin. Se on kuulemma häkki ja emäntä kutsuu sitä "Kanniston kattilaksi". Siellä näkee joka paikkaan ja voi vapaasti kulkea ympäriinsä. Siellä on kiipeilyhylly ja korituoli ja emäntä lupasi rakentaa sinne vielä pienen riippukeinunkin. Minä ja Maija tultiin sisälle jo yhdeksältä, mutta Felix-setä tuli vasta ihan äsken eli puoli yhdeltätoista! Ja huomenna päästään kuulemma uudestaan.

Poikakaveri

Ihanaa olla taas kotona!

Amurin Omri

Keskiviikkona jo vähän ihmettelin kun emäntä salaperäisenä soitteli Mervi-mammalle ja jonnekin muuallekin. Puhelujen jälkeen hän vain naureskeli minulle ja laittoi tänne plokkiin sen kuvan, jossa leikin rukin kanssa. No torstaina se sitten paljastui, mitä minun selkäni takana on puuhattu. Emäntä pakkasi minut autoon ja vei Keravalle. Siellä odotteli ihan minun näköinen sibsku-poika Omri ja emäntä sanoi, että nyt sitten Ronja jää tänne seurustelemaan Omrin kanssa. Voi katinvillat sentään.

Siellä minä olen nyt sitten ollut peräti kolme yötä. Onhan se Omri aika hyvän näköinen; melkein saman näköinen turkki kuin minulla ja komean kokoinen poika. Mutta arka se oli. Pikkasenkin kun murahdin tai kylkeä käänsin, niin Omri peruutti pois.

Minä ja Omri

Nyt sitten emäntä ja se Omrin emäntä ovat soitelleet toisilleen ja puhuneet onko jotain tapahtunut vaiko eikö ole. Älkää luulkokaan, ettemme minä ja Omri tietäisi, mistä te puhutte. Mutta mehän emme kerro, mitä yön hiljaisuudessa puuhattiin. Ei sellaisista asioista kunnon sivistyneet sibsku-tytöt puhu ääneen. Niin että siinähän odotatte. Ainakin muutaman viikon saatte odottaa ennen kuin mitään tiedätte. Ja enhän minäkään ensikertalaisena neiti-kissana voi kaikkea tietää. Ähäkatti!

Nyt olen siis kotona ja täällä Felix-setä ja Maija pyöritti minut ihan kokonaan ympäri-ämpäri ja haistoi joka puolelta. Kai sitten Omrista oli jotain tuoksuja jäänyt. Ihan oikein Felix-sedälle, joka aina vaan menee kaappiin piiloon, kun minua vähänkin kurnuttaa. Emäntä naureskeleekin aina, että "jaha, se päätti Felix tulla sitten kaapista ulos". Ensi töikseni söin masun ihan ymmyrkäisen täyteen ja nyt minä makaan tyytyväisenä tässä emännän koneen vieressä. Olipa taas kokemus.

Kehrää, kehrää

Kehrää, kehrää tyttönen, huomenna saat sinä sulhasen...

Synttärit

Minulla on tänään syntymäpäivä ja täytän vuoden!

Nyt minä olen aikuinen enkä enää mikään pikkutyttö. Emäntä otti sen kunniaksi pari kuvaakin. Minä sain tänään lemppariruokaani kanaa ja kananmaksaa - nami!

Raidoista tuli täpliä?

Tuomari Lone Lund Tanskasta

Sunnuntaina oltiin taas näyttelyssä. Kaikki alkoi lauantaina, kun aamulla mentiin pesulle. Emäntä sanoi, että sinultahan jää puolet turkista pesuvatiin. Minä ihan säikähdin ja yritin hypätä pois vadista katsomaan sitä vatiin pudonnutta turkkia. Ei siinä nyt sentään ihan niin huonosti käynyt, pentuturkkia vaan karisi pesussa pois. Mutta siinä rytäkässä tuli emännälle naarmu käsivarteen. Ei siitä sen enempää.

Raitoja vai täpliä, kas siinä kysymys

Näyttelyssä minä alan olla jo veteraani ja nukun ihan repo-rentona häkissä. Tuomaria minä jännitän vieläkin ja yritin murista, mutta tämäpä tuomari sanoikin, että "älä sinä esitä julmaa, minä osaan olla paljon pelottavampi kuin sinä." No pakkohan siinä oli vaieta. Vaan sitten säikähdin ihan kunnolla, vaikka en uskaltanutkaan laittaa vastaan. Tuomari kaappasi minut kainaloonsa ja lähti viemään minua pois. Apua, minut on kattinapattu!

No ei se sitten ollut mikään kissakaappaus, vaan tuomari halusi vaan näyttää minua toiselle tuomarille. Minä en kuulemma olekaan enää raidallinen eli kilpikonnaruskeatiikeri, vaan täplikäs kilpikonnaruskeatäplikäs. Niin sitä voi tiikeri menettää raitansa pesuvatiin. Nyt emäntä vaan miettii, pitäisikö tuo muutos rekisteröidä. Mitäs jos ne raidat kasvaa takaisin, kun kesäturkki tulee?

CAC-ruusukkeeni!

Ei se raitojen puute kuitenkaan menoa haitannut ja sain taas ex1 arvostelun ja ihka ensimmäisen CAC-sertini. Emäntä sanoo, että kun niitä tulee kaksi lisää, niin sitten minusta tulee ihan mestari, sellainen champion. Kuulostaa aika hienolta. Emäntä sanoi myös, että nyt meillä on sitten naimalupa. Minä yritin kovasti kysellä, että mikä se sellainen lupa on, mutta olen kuulemma vielä liian pieni tietämään enempää. Minä kuitenkin luulen, että sillä on jotain tekemistä poikakavereiden kanssa. Pikkaisen sellaista kuulin emännän puhelimessa kuiskivan.

Katto Kissanen

"No nyt sinä olet sitten urasi huipulla", sanoi emäntä. Olen viimein tarpeeksi iso ja jaksan hypätä sen kaikkein korkeimman kirjahyllyn päälle. Sinne Felix-setä on vielä päässyt minua karkuun, vaan eipä pääse enää!

Sieltä oli sitten hyvät näköalat ja yletin hyppäämään vielä verhotangon päällekin, mutta sen emäntä aikamoisen päättäväisesti kielsi ja nosti minut sieltä pois. Mutta hyllyn päällä on silti kivaa ja nyt minulla on sitten uusi kutsumanimikin. Olen Katto Kissanen. Emännästä se sopii kun sekä Ronja että Katto Kassinen ovat Astrid Lindgrenin satuja ja nyt minä olen paitsi villi ryövärintytär niin myös asun ainakin melkein katolla.