Natiaisia!

Pentu yksi, "Koipeliini".

No nyt on sitten elävä kissailmapallo poksahtanut. Eilen aamulla ei ollut vielä mitään tietoa siitä, mitä oikein illalla tapahtuu. Kun emäntä tuli kotiin, niin voin vielä ihan hyvin ja söinkin oikein hyvällä ruokahalulla. Hyvä, että söin. Meni kuulkaa katit ilta vähän yönkin puolelle ennen kuin helpotti.

Tuli ensin ihan sellainen olo kuin olisi ollut se isompi hätä. Mutta ei se sitten sitä ollutkaan, vaan takaa alkoi näkyä pienet takatassut. Varttia vaille seitsemän illalla syntyi minun ensimmäinen poikanen. Oli iso kaveri, painoi 108 grammaa, kertoi emäntä vaakakupin viereltä.

Pentu kaksi, "Plumpsis"

Sitten odotettiin aika kauan ja taas sama peli. Mutta nythän minä sitten jo tiesin, mistä on kysymys. Sieltä tulla plumpsahti kuono edellä vain gramman pienempi pikkuinen puoli yhdeksän illalla. Emäntä arveli, että tämä olisi tyttö, mutta ei ole vielä ihan varma.

Pentu kolme, "Tuhina".

Minä jo luulin, että siinä se sitten oli. ja vähän torkuinkin välillä samalla, kun nämä kaksi natiaista tuhisi tisussa kiinni. Vaan emäntä oli eri mieltä. Se paijaili minun masua ja sanoi, että "kyllä sinun Ronja-pieni pitäisi vielä ainakin yksi jaksaa. Minusta täällä on selvästi yksi kovempi möykky vielä." Ja olihan siellä. Neljä minuuttia vaille yksitoista ilmestyi sitten kolmas kersa. Iso oli tämäkin ja tuhisi aikalailla aluksi. Vaan kun minä sitä kovasti nuolin ja emäntä vähän kuivaili talouspaperilla, niin lakkasihan se pärskähtely. Vaan meni yli puolen yön ennen kuin tämä viimeinen lapsonen rauhoittui tisullle. Ai niin, hän painoi kokonaista 115 grammaa!

Emäntä sitten nukkui kanssani koko yön vierashuoneessa. Sekin vähän rauhoitti.

Nyt on jo mukavampi olo. Minä ja pikkuiset olemme asettuneet tänne vierashuoneeseen. Felix-setä vähän välillä huutelee oven takaa, että onko kaikki kunnossa. On kunnossa. Odotellaan vaan minun Muska-äidin emäntää kylään, jos saataisiin selvyyttä ovatko he tyttöjä vai poikia.

Keskivartalopyöreyttä

 Nyt ollaan sitten taas kotona. Täällä sitä olla jökötetään ja odotetaan, että jotain tapahtuisi. Ja luulisi sitä tällä syömisellä jotain tapahtuvankin. Emäntä sanoo, että taitaa tulla enempi kuin yksi pentu. Ja jos ei tule, niin edessä on kuulemma laihdutuskuuri. Sen verran on masu kasvanut. Emäntä otti tällaisen kuvankin, katsokaa nyt tuota massua! Piti ihan kääntää selkä kameralle, kun harmittaa nuo kadonneet tyttömäiset linjat.

Vielä reilu viikko tässä pitää odotella, ainakin vissiin niin. Ei sitä kuulemma koskaan ihan päivälleen tiedä, sanoo emäntä. Ja kait se emäntä tietää, kun se kysyi minun Muska-äidin kotoa. Eilenkin soittelivat ja puhuivat jotain kopasta ja masun koosta ja vaikka mistä.

Kai se masu kasvaa, kun ei saa liikuntaa! Muut sen kun pomppii pitkin mökin pihaa ja metsästää kärpäsiä, mutta minä se vaan syön ja nukun.

Tässä viereisessä kuvassa Maija katselee verannalta pihalle. Kai se miettii kesää ja kärpäsiä. Tai sitten se katselee, näkyisikö myyriä tai lintuja.

Ette muuten tiedä miten hassusti Felix-sedälle kävi, kun se ihan vaan rauhassa makasi puun juurella ja haaveili linnuista. Niitä lintuja lenteli siinä puun oksilla. Ei emäntäkään ihan kerinnyt kaikkea nähdä ja minäkin olin silloin juuri sisällä.

Ensin Felix-setä torkkui siis puun juurella. Sitten tapahtui: naapurin koira pihalla - koiran kuono Felix-sedän nenua vasten - Felix ryntää rantakalliolle karkuun - ja hups! - Felix-setä hyppäsi oikein mega-super-hyper loikan mereen ja ui karkuun. Onneksi koira pelkäsi vettä ja Felix-setä pitää vedestä. Kaikki päättyi hyvin. Koira meni kotiin ja Felix-setä kuivui ennalleen. Uintiretkestä ei ole kuvaa, mutta tässä Felix-setä ihan muuten vaan ihailee merta.

Pieniin päin?

Minä olen mökillä emännän, Maijan ja Felix-sedän kanssa. Minä olin täällä viime syksynäkin ihan kahdestaan emännän kanssa, mutta silloin oli aika kylmä. Nyt on lämmintä ja Maija ja Felix juoksevat koko ajan ulkona. Ne kiipeilevät puissa ja pyydystävät kärpäsiä ja käyvät merestä juomassa.

Vaan minä reppana olen vankina! Emännällä on täällä semmoinen pikkukattila, jonne se laittaa minut. Tässä on kuvakin, jossa yritän ihan noin vaatimattomasti kysellä, että onko tämä nyt ihan välttämätöntä. Mutta emännän mukaan on pakko. Emäntä sanoo, että olen vissiin pieniin päin. Ainakin on koko ajan nälkä ja nukuttaa tosi paljon. Emäntä sanoo, että minä syön kuin hevonen. Minä en kyllä ihan usko; eikös ne hevoset syö ruohoa? Niistä pikkuisista emäntä kyllä voi olla oikeassa. Sitä se hauskanpito Omrin kanssa tiesi. Nyt on sitten väsy ja tisut kipeenä. Eikä se kuulemma tähän lopu. Vaan mietitään sitä sitten myöhemmin.

Kanniston kattila

Minulla on kuulkaa ollut sitten vilkasta!

Ensin reilu viikko sitten minua alkoi taas kurnuttaa. Emäntä heti soitteli jonnekin ja sanoi, että täällä se tyttö kulkee pylly pitkällä. Minkäs mahtaa? No minä pääsin taas Omrin luo kylään ja voi tytöt, että meillä oli siellä kivaa. Viime viikon torstaina emäntä haki minut sitten kotiin ja hyvä oli, että haki. Olin niin väsy, että makasin ihan kattirankana sohvalla.

Mutta tänään meillä vasta oli jännä ilta. Emäntä on rakentanut meille sellaisen ulkokodin. Se on kuulemma häkki ja emäntä kutsuu sitä "Kanniston kattilaksi". Siellä näkee joka paikkaan ja voi vapaasti kulkea ympäriinsä. Siellä on kiipeilyhylly ja korituoli ja emäntä lupasi rakentaa sinne vielä pienen riippukeinunkin. Minä ja Maija tultiin sisälle jo yhdeksältä, mutta Felix-setä tuli vasta ihan äsken eli puoli yhdeltätoista! Ja huomenna päästään kuulemma uudestaan.

Poikakaveri

Ihanaa olla taas kotona!

Amurin Omri

Keskiviikkona jo vähän ihmettelin kun emäntä salaperäisenä soitteli Mervi-mammalle ja jonnekin muuallekin. Puhelujen jälkeen hän vain naureskeli minulle ja laittoi tänne plokkiin sen kuvan, jossa leikin rukin kanssa. No torstaina se sitten paljastui, mitä minun selkäni takana on puuhattu. Emäntä pakkasi minut autoon ja vei Keravalle. Siellä odotteli ihan minun näköinen sibsku-poika Omri ja emäntä sanoi, että nyt sitten Ronja jää tänne seurustelemaan Omrin kanssa. Voi katinvillat sentään.

Siellä minä olen nyt sitten ollut peräti kolme yötä. Onhan se Omri aika hyvän näköinen; melkein saman näköinen turkki kuin minulla ja komean kokoinen poika. Mutta arka se oli. Pikkasenkin kun murahdin tai kylkeä käänsin, niin Omri peruutti pois.

Minä ja Omri

Nyt sitten emäntä ja se Omrin emäntä ovat soitelleet toisilleen ja puhuneet onko jotain tapahtunut vaiko eikö ole. Älkää luulkokaan, ettemme minä ja Omri tietäisi, mistä te puhutte. Mutta mehän emme kerro, mitä yön hiljaisuudessa puuhattiin. Ei sellaisista asioista kunnon sivistyneet sibsku-tytöt puhu ääneen. Niin että siinähän odotatte. Ainakin muutaman viikon saatte odottaa ennen kuin mitään tiedätte. Ja enhän minäkään ensikertalaisena neiti-kissana voi kaikkea tietää. Ähäkatti!

Nyt olen siis kotona ja täällä Felix-setä ja Maija pyöritti minut ihan kokonaan ympäri-ämpäri ja haistoi joka puolelta. Kai sitten Omrista oli jotain tuoksuja jäänyt. Ihan oikein Felix-sedälle, joka aina vaan menee kaappiin piiloon, kun minua vähänkin kurnuttaa. Emäntä naureskeleekin aina, että "jaha, se päätti Felix tulla sitten kaapista ulos". Ensi töikseni söin masun ihan ymmyrkäisen täyteen ja nyt minä makaan tyytyväisenä tässä emännän koneen vieressä. Olipa taas kokemus.

Kehrää, kehrää

Kehrää, kehrää tyttönen, huomenna saat sinä sulhasen...

Synttärit

Minulla on tänään syntymäpäivä ja täytän vuoden!

Nyt minä olen aikuinen enkä enää mikään pikkutyttö. Emäntä otti sen kunniaksi pari kuvaakin. Minä sain tänään lemppariruokaani kanaa ja kananmaksaa - nami!