Eilen oltiin minun kolmannessa näyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla. Vähän minä mietin, että mitähän narua ne kissoista vääntää siellä tehtaalla. Emäntä kuitenkin rauhoitteli, että se on vaan sellainen nimi isolle hallille, ei siellä enää mitään tehdasta ole.
Ensin mentiin taas kylpyyn. Minä sitten tykkään kylpemisestä, se on ihan tosi kivaa. Minua alkaa aina nukuttaa kun kylvyssä on niin lämmintä. Kun emäntä sanoi, että kohta kylvetään, niin minä hyppäsin jo altaaseen odottamaan, mutta kyllä me sitten mentiin saunaan. Siellä on kuulemma paremmin tilaa.
Näyttelyssä meidän mukana oli Mervi-mamman Viki (Mirabella's Incredible Ikaia). Viki on Maine Coon ja katselee tässä yläpuolella minun häkkiini.
Eilen oli vähän sellainen kakkosten päivä. Me jäimme Vikin kanssa molemmat toisiksi.
Tuomarin mielestä oli yksi kauniinpi kissa. Emäntä lohdutti ja sanoi, että hänestä minä olen ihan kaikkein kaunein ja sitten minä annoin emännälle pusun. Tässä kuitenkin vielä vähän murjotan häkissä tuomaroinnin jälkeen.
Taas minua jänskätti se tuomari ihan kamalasti. Tuomari sanoikin, että minä olen oikein nätti, mutta minua pelottaa liikaa ja pitäisi vähän harjoitella näyttelyitä, Mutta missäs sitä harjoitellaan? Minä olen ollut emännän kanssa sen iskän ja äidin luona (emäntä ja Felixin isäntä Lari sanoo niitä Mummuksi ja Vaakuksi). Ja sitten me on oltu kauppareissuilla ja hierojalla ja mökillä. Mutta ei se ole sama kuin näyttely. Niissä on kamalasti hälinää ja vieraita kissoja ja sitten ne pelottavat tuomarit.
Emäntä sanoo, että minun pitäisi vaan malttaa olla murisematta. Nytkin tuomaritäti oli pelästynyt minun murinaani (en minä sitä kerennyt huomata). Emäntä oli sitten selittänyt, että en minä ole vihainen enkä taatusti pure. Minua vaan pelottaa. Onneksi häkissä ei pelottanut yhtään, siellä oli oikeastaan aika mukavaa. Oli leluja ja ruokaa ja Viki naapurihäkissä. Sitten vielä tavattiin minun velipuoli, meillä on yhteinen äiti. En minä ole ennen velipoikaa tavannutkaan, kun se muutti omaan kotiin jo ennen kuin minä synnyin. Tässä on kuitenkin kuva Maginificat Igorista, minun veljestä!
Tänään minä olin Helsingin Malmilla esittelynäyttelyssä, jonka järjesti Suomen Venäjänsiniset ry. Ne venäjänsiniset on kissoja ja väriltään sinisiä, tai oikeistaan sellaisia siniharmaita ihan niin kuin Felix-setä. Paitsi että venäjänsinisillä ei ole valkoista turkissaan.
Minä pidin tästä näyttelystä paljon enemmän kuin tavallisesta näyttelystä. Tässä näyttelyssä ei tarvinnut mennä yhtään tuomaritädin tai -sedän pyöriteltäväksi. Riitti vain, että oli kaunis ja nätisti häkissä. ja sitten me käytiin lavalla kun kerrottiin eri kissoista. Ne kertoivat minustakin ja alussa hiukan jännitti. Kun sitten huomasin, että siellä lavallakin sai olla vain emännän sylissä, niin sehän oli oikeastaan ihan mukavaa. Istua siinä ja kuunnella kun joku kehuu. Me oltiin lavalla vaan yhden kerran. Olisi kuulemma pitänyt olla kaksi kertaan, mutta kun emäntä ei tajunnut, että tuli jo meidän vuoro ja oli juuri silloin "puuteroimassa nenäänsä". Ei se mitään, minulle kyllä riitti se yksikin kerta ja onneksi meitä siperialaisia oli siellä kaksi.
Ensin mentiin taas kylpyyn. Minä sitten tykkään kylpemisestä, se on ihan tosi kivaa. Minua alkaa aina nukuttaa kun kylvyssä on niin lämmintä. Kun emäntä sanoi, että kohta kylvetään, niin minä hyppäsin jo altaaseen odottamaan, mutta kyllä me sitten mentiin saunaan. Siellä on kuulemma paremmin tilaa. 
Tuomarin mielestä oli yksi kauniinpi kissa. Emäntä lohdutti ja sanoi, että hänestä minä olen ihan kaikkein kaunein ja sitten minä annoin emännälle pusun. Tässä kuitenkin vielä vähän murjotan häkissä tuomaroinnin jälkeen.
Nyt jo lattialla on aika päljon neulasia joka kerta kun hiukankin yritän hypätä pyydystämään sydäntä tai enkeliä kuusen oksalta. Voisinkohan minä saada muutaman enkelin leluksi, jos niitä ei enää käytetä?
Tänään me leivottiin ja tehtiin mätihyytelöä. Siitä leipomisesta minä en niin välittänyt ja menin nukkumaan siksi aikaa, mutta se mätihyytelön teko oli kivaa. Se mäti on vähän niinkuin kalaa. Ja sitten siihen tuli kermaa ja kermaviiliä. Mätihyytelö tuoksui pienen kissan nenään oikein hyvältä ja minä yritin kovasti auttaa. Mutta maistiaisia en saanut. Emäntä sanoi, että se on liian suolasita minulle.
