Pullukka

"Kulta, sinusta on tullut pullukka", totesi emäntä minulle viime viikolla. Kyllä minäkin sen huomasin. Yritin hypätä sen meidän kaikkein korkeimman kirjahyllyn päälle ja kävi nolosti. Yleensä olen päässyt sinne ihan yhdellä superloikalla, mutta nytpä jäinkin mahastani kiinni ja kynsien varaan roikkumaan hyllyn reunalle.

Emäntä ryntäsi hätiin, mutta eihän se pätkänä ylettänyt niin korkealle. Ennen kuin emäntä ehti hakea emännän-jatkeita (siis keittiötikkaita), niin minä oli jo kiskonut itseni kaikilla voimillani ylös ja myös loikannut takaisin alas. Vaan ei siinä onneksi sen kummempaa sattunut. Nyt en kyllä enää pahemmin loiki ennen kuin pentulaiset ovat syntyneet.

Olo on kuin karvaisella ilmapallolla ja siltä minä näytänkin. Ainakin luulen, että tältä täytyy täyteen puhalletusta ilmapallosta tuntua. Paitsi, että minun mahaani vielä potkitaan sisäpuolelta koko ajan. Minä vain syön ja nukun ja välillä vähän tassuttelen sinne tänne. Pikkasen pitää vielä välillä juosta ja loikkiakin, mutta ihan vain kunnon vuoksi. Pentukoppakin on jo valmiina ja minä olen käynyt sen tarkastamassa ja hyväksymässä. Ihan hyvältä näyttää. Nyt sitten vaan odotellaan sellainen viikon verran - vähän alle tai yli.