Siperian noutaja

No nyt minä sen kekkasin! Pienempänä ihmettelin, kun Maija niin kamalasti tykkää hakea palloa. Emäntä valittaa, että käsi on iltaisin ihan kipeä kun pitää aina vaan uudestaan heittää palloa. Maija tuo pallon takasin ihan jalkojen juureen ja kehrää ihan hirmuisesti.

Ihan vaan lystikseni sitten kokeilin ja sehän olikin kivaa. Nyt meitä on sitten kaksi juoksemassa pallon tai kepin perässä. Emäntä sanookin, että rotu on ihan väärin nimetty. Ei sen pitäisi olla siperiankissa vaan siperian noutaja.

Tässä ensimmäisessä videossa minä haen keppiä. Kuva on vähän hämärä, kun salama ei kuulemma toiminut. Minusta silloin ei kyllä edes ukkostanut? Toisessa videossa Maija hakee palloa.

Uusia kuvia

Emäntä otti minusta pari uutta kuvaa ja teki plokkiini uuden otsikon. Kuvasivulla on kuva minusta harjoittelemassa raapimapuun käyttöä,

Se oli vahinko!

Viime perjantaina leikin Felix-sedän kanssa ja ihan samalla lailla, kuin aina ennenkin. Äkkiä Felix-setä sähähti minulle ja juoksi karkuun. Kun emäntä tuli katsomaan, niin Felix-sedän silmä vuosi vettä ja kovasti - ihan kuin se olisi itkenyt.

Emäntä ihan säikähti ja sanoi, että "Voi Felix-ressukkaa sattuiko silmään." Sitten emäntä otti Felix-sedän syliin ja katsoi silmää. Vähän ajan päästä hän kuitenkin sanoi, että taisi osua vain silmäluomeen, kun mitään ei näy. Silmä kuitenkin valutti vettä vielä koko viikonlopun ja emäntä sitten varasi ajan lääkäriltä, jos silmään vaikka kuitenkin sattui. Kolme tuntia sen jälkeen silmä lakkasi vuotamasta ja Felix-setä oli ihan kuin ennenkin. Niinpä emäntä sitten tänään aamulla peruutti lääkärin ja totesi, että taisi Felix-setä säikähtää ajatusta lääkäristä.

Minä vannon, että se oli vahinko!

Teini-Tornado

Minä kasvan ja vahvistun koko ajan. Sitä varten pitää syödä ja harjoitella. Olenkin oppinut pitämään uusista herkuista. Ehdoton lempparini on croisantit, vaikka emäntä sanookin, etteivät ne ole kissanruokaa. Minusta ne ovat kuitenkin herkullisia ja onneksi emäntä ostaa melkein joka sunnuntai itselleen yhden päiväkahville. Aina olen onnistunut saamaan itselleni muutaman palan kun oikein työnnän pääni siihen emännän ja croisantin väliin. Ja sitten me molemmat herkutellaan!

Myös kissannaksut ovat oikeastaan ihan hyviä ja nykyään syön niitä joka ilta. Ei niitä lasten pikkunaksuja, vaan ihan oikeita kunnon naksuja. Emäntä sanookin, että antaa ne pikkunaksut pois, kun ne ei kerran maistu. - Uhkailee vaan, eiköhän se yritä syöttää ne meille muun ruoan mukana.

Kun syö hyvin, niin on sitten energiaa juosta. Ja minä tyttöhän juoksen ja Felix-setä juoksee edellä karkuun. Emäntä sanoo, että Felix-setä alkaa olla ihan alakynnessä ja kutsuu minua Teini-Tornadoksi tai Ronja Rimpulaksi. Olen kuulemma villi ja vilkas. Kekseliäs minä ainakin olen. Osaan itsekin etsiä tavaroita, joista saa leluja. Eilenkin löysin sellaisen limsapullon muovikorkin ja nyt olen kantanut sitä ympäri kaksi päivää. Minusta se on tosi kivaa.

Olen myös huomanut, että sylissä on oikeastaan ihan kiva olla. Emäntä rapsuttelee ja juttelee. Siinä alkaa ihan nukuttaa ja silloin minä kehrään. "Kurinakone on kunnossa." - sanoo emäntä.

Hampaita

Tänään harjoiteltiin taas hampaiden pesua. Emäntä katsoi suuhuni ja sanoi, "Jaahas, sitä vaihdetaan hampaita". Mietin siinä, että mihin ne hampaat oikein voi vaihtaa? Niitähän tarvitaan syömiseen enkä ihan heti keksinyt, mitä voisin haluta tilalle. Mutta sitten emäntä sanoikin, että minulla näkyy jo uudet kulmahampaat ja yksi pentukulmahampaista on jo lähtenyt. Olipa helpotus kuulla, ettei kulmahampaita kasvakkaan yhteensä kahdeksaa, vaan pentuhampaat putoaa pois!

Kahdeksalla kulmahampaalla on jo vähän vaikea pureskella. Varsinkin kun opin juuri maistelemaan kuivaruokaa. Nappuloiden pureskelu myös helpottaa hampaiden kutinaa. Emäntä kyllä sanoo, että se kutina helpottaa, kunhan kaikki hampaat on vaihtuneet. Sitten ei enää tarvitse pureskella kaikkea mahdollista. Kuten kirjojen selkämyksiä emännän yöpöydällä - siitä tuli vähän moitteitakin.

Emäntä sanoi, että kuivaruoan syöminen on vähän sama kuin hampaita pesisi. Pidin enemmän Maijan ja Felix-sedän isoista nappuloista kuin omistani. Se ei kuulemma haittaa, kunhan opettelen syömään nappuloita. Hampaiden pesulta se ei minua kuitenkaan kuulemma säästä. Pikkukissojenkin on hyvä pestä hampaita, ettei tarvitse vanhana syödä vain pehmeätä ruokaa pelkillä ikenillä, sanoo emäntä.

Mökkimatka

Minä olin kesämökillä! Sitä kutsutaan kesämökiksi mutta kyllä siellä näköjään voi käydä näin syksylläkin.

Sinne oli ihan hurjan pitkä matka, paljon pitempi kuin näyttelyyn Myyrmäkeen. En ihan tiedä kuinka pitkä, kun kerkesin nukahtamaan välillä. Ensin mentiin autolla ja minä sain olla etupenkillä. Kopassa tietenkin, vaikka olisin minä sieltä mielellään tullut pois ja harjotellut vaikka auton ajamista. Sitten tultiin perille - tai niin minä luulin. Ehei... Sitten mennään veneellä, sanoi emäntä. Se kyllä pelotti kun se piti niin kovaa ääntä. Piti naukua oikein kovaa, että emäntä kuuli kuinka minua pelottaa. Silloin se nosti minut ihan oman jalkansa viereen ja se lohdutti minua kun emännän jalka näkyi. Jos jalka on kopan vieressä, niin emäntä ei voi olla kaukana. Eikö niin?

Mökki olikin talo! Siellä oli alakerta ja yläkerta ja portaat. Ihan valtavasti tutkimista ja uusia leluja. Tuoleissakin oli sellaisia naruja, joilla oli kiva leikkiä. Ulkona oli ihan eri näköistä kuin kotona, ihan uudenlaisia käpyjä ja risuja. Emäntä kävi myös jossain, mitä kutsutaan metsäksi ja toi sieltä sieniä. Onkohan se metsä joku kauppa? Ja sisällä oli ihan valtava hiekkalaatikko. Kun tuli hätä, niin hiekasta sai kokonaisen vuoren peitteeksi hädän päälle. Emäntä jo sanoi, että "riittää, Ronja". Se tarkoittaa, että pitäisi lopettaa. Syödä minä en meinannut millään malttaa. Emäntä ensin houkutteli, mutta luovutti sitten ja sanoi, että voin syödä enemmän kun päästään kotiin takaisin. Äsken me tultiin kotiin ja kaverit oli kateellisia kun kerroin missä olin ollut. Sitten me tytöt syötiin!

Excellent pentu!

Tänään oltiin sitten näyttelyssä ja ihan hyvin meni (sanoo emäntä). Ainakin sain tällaisen nätin ruusukkeen ja emäntä oli iloinen.

Ensimmäinen näyttelyni oli RUROKin näyttely 28.8.2011 Vantaan Myyrmäessä. Hyvin meni, minä osasin! Ensin mentiin häkkiin ja odotettiin tosi pitkä aika. Tässä on kuva minusta odottamassa.  Sitten mentiin tuomari-sedän luo. Siellä piti seistä pöydällä ja istua sylissä. Hyvin meni!

Tuomari sanoi, että minulla on Excellent luusto ja rakenne, sekä otsa, profiili ja leuka! Turkkikin on kuulemma Excellent, ja luonne. Sitten se kirjoitti, että silmät on pyöreänä ja luonne vilkas. Kai minulla oli silmät pyöreänä kun niin kamalasti jänskätti (emäntää myös). Enkä minä ollut vilkas, ihan nätisti olin paikallani, tai ainakin melkein (sanoi emäntä).

 Sain tuloksen Ex1 ja vielä kutsun kun tuomari valitsi ehdokastaan parhaaksi pennuksi. Siihen se matka kuitenkin tyssäsi, en päässyt paneeliin (mikähän sekin on?). Emäntä sanoi että meni tosi hyvin. Minä kun olin joukon nuorin vauveli. Ja sitten sain lähtiäisiksi mukaan sellaisen ruusukkeen. Kotona sitten otettiin kuva minusta ja palkinnosta. Sitä ennen minä kuitenkin söin ja kävin hädällä vadilla, kun en päivällä muistanut siellä näyttelyssä.