On tämäkin kesä. Minä odottelen aina vaan ensimmäistä mökkireissua. Emäntä siellä on käynyt, mutta eihän se meidän katrasta sinne vie ennen kuin ollaan vähän pitempään. Auttaisikohan joku loitsu?
Litsis lotsis,
litsis lotsis,
lapset astuvat.
Pikku saappaat,
pikku saappaat,
kaikki kastuvat.
Sade lakkaa,
sade lakkaa,
pilvi taakse jää.
Päivä paistaa,
päivä paistaa,
tulee poutasää.
(Lasten oma aapinen, 1965)
Emmi pensasaidan varjossa.
Minä olen Emmillekin yrittänyt kertoa, mikä se mökki on ja että siellä on aika kivaa, kun aurinko paistaa ja kärpäset pörrää verannalla. Sellaista hidasta elämää. Kovasti Emmi mökkireissua jo odottaakin. Emmi nimittäin pitää ulkona olemisesta melkein yhtä paljon kuin Felix-setä.
Emmi odottelee sateen taukoamista.
Tässä odotellessa vietimme Rosvokoplapentujen 2-vuotissynttäreitä. Pojathan on minun lapsosista ainoita, jotka pääsivät maistamaan myös mökkielämää. Ja tykkäsivät siitä kovasti, vaikka moottorivene jänskättikin pieniä.
Rosvokopla mökillä vuosi sitten.
Vaan ei tässä auta kuin odottaa, kai se kesä vielä joskus tulee. Ainoa meistä, joka ei odota on Vilma. Kun me lähdetään, niin Vilma jää vahdin kanssa kotiin. Emäntä sanoo, että meidän mummeli on liian vanha niin pitkälle matkalle.
Ronja mietteliäänä, mitähän tuolle mukulalle vielä opettaisi?
Ronja tässä pitkästä aikaa. Tuo emäntä on alkanut ihan mahdottomaksi. Se kirjoittelee vaan sellaisella
pilleri-tabletilla tai mikä se nyt on eikä enää ollenkaan tietsikalla - paitsi kun se tekee töitä. No eihän minun tassut sovi siihen tabletin kirjaimille, kun ne on niin pieniä. Ja kun emäntä tekee hommia, niin eihän minulla ole asiaa tietsikalla kirjoittamaan vaikka kuinka istuisin vieressä päivystämässä. Mutta tänään näin emännän koneella ja tulin näppäimistön päälle istumaan. Tästä en poistu, ennen kuin annat minun kirjoittaa!
Emmi pääsiäisenä
Kevät on jo pitkällä ja minun turkki on tosi pörheä. Emäntä sanoo, että olen lopultakin kasvanut aikuiseksi. Voihan se niinkin olla. Minä kun täytin 18. huhtikuuta jo neljä vuotta!
Vaan minä kyllä tiedän kuka ei ole aikuinen - Emmi! Minä olen kyllä sitä mieltä, että tyttärien sopisi muuttaa pois kotoa, kun kasvavat isoiksi. Vaan kun en ole kaikista yrityksistä huolimatta saanut tuota
JesseJames - Kuva Helena Pihkakoski
emäntää uskomaan asiaa. Emmi on välillä varsinainen riiviö ja varastaa mokoma vielä Felix-sedän huomion. Ihan pelkään, että setä vaihtaa tyttöä nuorempaan, vaikka minä olen mielestäni niin komea.
On noista muistakin lapsista kuulunut
maailmalta. Tutkimusretkikunnasta Jesper, eli JesseJames, kirjoittelee äitylilleen usein. Jessestä on kasvanut niin komea poika. Ja Jonataniakin emäntää käy välillä katsomassa. Jonttu on niin kaunis nuori mies.
Jonatan
Näistä minun nuorimmista lapsista Hillary, eli Elsa, on myös lähettänyt terveisiä Espoosta. Hyvin tuntuu Elsa viihtyvän uudessa kotona. Ja Colombina on nyt Kinuski ja asuu Helsingissä ja on myös lähettänyt terveisiä. Eniten kuulen kuitenkin Marco Polosta, eli Morriksesta. Morris on käynyt näyttelyissäkin ja pärjännyt oikein hyvin. Emäntä on niin polleeta minun isosta pojasta - ihan tosi isosta, kun hän painaa nyt 8 kk vanhana jo yli 5 kiloa.
Nyt ei taida mahtua enempää kuvia, mutta laitan sitten ensi kerralla kuvia muista lapsista.
Nyt pitää taas kiirehtiä nauttimaan keväästä, mutta yritän olla jatkossa tiukkana näistä
tietsikkavuoroista. Eikös tietsikan käyttö kuulukin ihan kissojen perusoikeuksiin?
No nyt se sitten tapahtui! Minun Tutkimusretkikuntani otti jokainen oman kuljetuskoppansa ja lähti valloittamaan maailmaa.
Kyllä täällä sitä jatkuvaa töminää jo olikin. Lapsoset pyörivät ympyräkeränä pitkin lattioita ja hyppivät joka paikkaan. Emäntä juoksi perässä ja peitti aina sähköjohtoja sitä mukaan kun lapsukaiset saivat niitä kaivettua esille. Eiväthän nämä pienet ymmärrä, että kun tuollaiseen kivaan johtoon puraisee, niin siinä sattuu ja menee viiksikarvat kiharalle.
Nyt ei jäljellä ole enää kuin Emmi, jota emäntä myös Silkkisukaksi kutsui. Emäntä on luvannut, että Emmi jää tänne kotiin meidän muiden kanssa ihan koko iäkseen. Felix-setä varsinkin on ihastuksissaan, kuten kuvasta näkyy.
Emmi ja Felix-setä
Ennen kuin pennut lähtivät, minä potkin emäntää sinne takapuolelle ja sanoin, että ottaa kameran käteen. Pienistä on ihan pikkuisen pakko ottaa vielä yksi video muistoksi minulle ja muille kateille. Ja saihan se emäntä sen lopulta aikaiseksi. Tässä on siis ihan viimeisiä leikkituokioita ja mitä meidän pikkukateille tapahtui - minne kukin muutti.
Ensimmäisenä lähti Syystyttö, virallisesti hän on Catillus Hillary ja uusi kutsumanimi on Elsa. Elsa muutti Espooseen. Hän vähän pelkäsi alussa, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa kotiutua. Iso tyttö ja reipas äitylin pikkuinen. Tässä Elsa uudessa kodissa. Äitylinä aavistelen, että Elsa vielä huomaa, kuinka hyvin nuo verhot sopivat leluksi. Voihan katit!
Elsa ja oma koti
Sitten perjantaina lähti pieni Kolumbina, joka virallisestikin on Catillus Colombina. En tiedä onko hänellä vielä muuta nimeä, mutta kyllä niitä varmasti vielä keksitään. Ei Kolumbina sen pienempi ole kuin muutkaan, onpahan vaan luonteeltaan sellainen pieni ja vikkelä. Kolumbina muutti Helsinkiin ihan lähelle meidän emännän lapsuudenkotia.
Kolumbina ihka omassa kopassa
Viimeisenä eilen sunnuntaina lähti minun iso pieni poika Herra Musta, eli Catillus Marco Polo. Häntä aletaan kuulemma uudessa kodissa kutsua Morrikseksi. Morriksella olikin pitkä matka kotiin, mutta tänään aamulla emäntä kertoi minulle, että poika on onnellisesti perillä. Ja näytti hän minulle kuvaakin. On se äitylille helpotus kuulla, että pitkä matka sujui onnellisesti.
Tässä Morris on saapunut kotiin
Nyt sitten voi äityli levätä ja kerätä voimia pienen tyttären kouluttamiseen. Tosin emäntä sitten sanoi, että paha perii, jos koulutan Emmin murisemaan tuomareille. Pitänee siis vielä harkita koulutuksen sisältöä.
Syksy on tullut ja täällä meidän Catilluksen kissalassa eli Kanniston kattilassa eli lyhyesti Cattilassa on välillä ihan kamala meteli. Felix-setä huutaa ovella, kunnes pääsee pihalle häkkiin, Maija naukuu ihastuksesta, kun pääsee taas näyttelyyn, Vilma-muori huhuilee seuraa itselleen ja lapsukaiset tömisevät ympäriinsä.
Emäntä väittää, että minä myös komennan koko ajan lapsukaisia. En kyllä kattivieköön koko aikaa komenna. Mutta pitäähän sitä noin vienosti välillä ohjata pieniä oikealle tielle.
Joskus komentelu tuottaa tulosta: maitobaarilla.
Lasten koditkin ovat jo tiedossa ja kaikkia on käyty kovasti ihailemassa. Herra Musta muuttaa Lappeenrantaan päin. Se on kuulemma jossain idässä, en ole kyllä siellä koskaan käynyt. Ehkä poika sitten lähettää äitylilleen sieltä joskus terveisiä. Syystyttö ja Kolumbina jäävät tähän ihan lähelle, Helsinkiin ja Espooseen. Ja Silkkisukka jää meille kotiin äidin ja muiden iloksi ja riesaksi.
Unta palloon, Herra Musta!
Tui-tui, Kolumbina!
Syystyttö, pikku pohdiskelija
Silkkisukalle on jo ihan oma kutsumanimikin. Hänen virallinen nimensähän on Catillus Magellan. Emäntä se ehdotti, että kutsutaan häntä Emmiksi. Nimi tulee Emmi Jurkan mukaan. Emännän mielestä Emmit poseeraavat samalla riittoisalla itsevarmuudella molemmat, ja täytyy minun kyllä sanoa, että tällä kertaa hän on oikeassa. On katit kyllä jotain samaa näissä kahdessa kuvassa.
Emmit
Kaiken tämän viikon töminän keskellä meillä kävi vielä meidän vakioihailijakin kylässä. Max pitää Maijasta kovasti ja otti tupla-selfien itsestään Maijan kanssa. Mutta kyllä me muutkin saimme ihailusta osamme ihan Vilmaa myöten. Alla on kuvia Maxista meidän kattien kanssa.
Syystyttö ja ensi tapaaminen.
Tulkaapa esille sieltä!
Joko teitä väsyttää?
Vilma-muorikin pääsi syliin.
Otetaan selfie!
Onnistuiko?
Lauantaina sitten vielä Maija ja emäntä kävivät näyttelyssä ja tuomisena Maija toi taas uuden ruusukkeen. Niitä Maijalla alkaakin jo riittää, mutta ei hän silti tunnu tuohon näyttelytouhuun kyllästyvän, vaan jo kyselee, että koska taas pääsisi. Eiköhän se emäntä hänelle taas viihdykettä löydä.
Tänään Turkimusretkikunta täyttää viisi viikkoa. Minä sanoinkin emännälle, että kaivapas se kamerasi esille ja ota kuvia. Ja nyt olisi kyllä korkea aika tehdä jo videokin, kun lapsukaiset ovat oppineet ihan kattien tavoille. Ja kuvasihan se emäntä kun minä käskin.
Koko katras
Herra Musta ja Silkkisukka
Lapsia on kovasti käyty ihailemassa, kun he ovat niin kauniita. Ainakin minä aitylinä olen ihan sitä mieltä. Emäntä sanoikin, että kaikille on jo luvassa koti. Mutta minä en kyllä halua vielä ajatella sitä, nämä ovat ihan liian pieniä vielä. Kyllä äitylillä on paljon opetettavaa ja puuhaa vielä edessään.
Syystyttö
Mutta ovat he jo jotain oppineet. Kaikki syövät ihan oikeaa ruokaa - ainakin vähän. Ja kaikki osaavat mennä ruoan jälkeen hiekkavadille. Melkein aina pisutkin menevät vadille. Vaan joskus vielä menee vati ja pesäkoppa sekaisin. Mutta emäntä sanoi, ettei se haittaa. Sitä varten pesissä on vaipat pohjalla.
Leikkikehä
Emäntä rakensi myös leikkikehän olohuoneeseen, niin meidän ei tarvitse lasten kanssa olla vain pentuhuoneessa. Saadaan olla muiden mukana ja Felix-setäkin sitten tottuu lapsukaisiin. On hän jo käynyt katsomassa ja kaikki on hyvin, jos lapset eivät liiku. Mutta kaikki äitylit tietää, ettei lapset ole kauaa paikallaan ja silloin Felix-setää viedään. Maija sen sijaan omaan rauhalliseen tapaansa vahtii pikkuisia jostain vähän etäältä. tai käy heitä hiukan varovasti pussaamassa.
Tänään minun lapsukaiset täyttää kolme viikkoa. Kova on vilske laatikossa ja ainakin Herra Musta on jo muutaman kerran yrittänyt kiivetä pesästä pois. Vaan vielä hän tömähtää aina takasin äitylin turvaan. Hyvä niin, se on aina ihan kamala huoli, kun ei tiedä missä nurkassa kukin on.
Iskä ja äiskä
Lopultakin sain emännän vakuutettua, että olen keksinyt hyvät nimet lapsille. Hänkin on ne nyt sitten hyväksynyt ja lupasi, että näin heidät sitten nimetään. Pitää nimittäin saada emäntä suostumaan näihin minun ajatuksiin, kun hän sitten hoitaa sen virallisen puolen. Se kun on vähän liian hankalaa tällaiselle ruuhka-aikaa viettävälle katti-äitylille.
Kuten jo aikaisemmin vihjaisin, niin lapset nimetään seikkailijoiden ja tutkimusmatkailijoiden mukaan. Tässä he nyt sitten ovat:
Tänään minun lapsukaiset täyttää kaksi viikkoa. Kylläpä se aika menee nopeasti näiden touhuja seuratessa. Viime viikolla kaikki avasivat jo silmänsä ja nyt sitä yritetään kohdistaa harittavaa katsetta ympäristöön.
Selvästi alkaa pienillä jo näkyä omaa luonnetta ja tahtoa, vaikka ovat vielä näin pikkuisia.
Herra Musta on kova kiipeämään eikä varmaan mene kauaa, kun hän jo kiipeää yli pesän reunan. Hän on myös kova mammanpoika, joka kiljuu heti, jos joutuu pois kainalosta.
Herra Musta ja Silkkisukka
Kolumbina on kiltti tyttö ja varsinainen söpöstelijä. Hän vain katsoo sievillä pikku kasvoillaan ja saa kaiken anteeksi, vaikka aina ryömiikin koko kakarakatraan yli.
Kolumbinan kasvot kasan keskellä
Syystyttö on sellainen iso rauhallinen tyttö, joka ei tee itsestään numeroa. Hän pitää kovasti syömisestä ja nukkuu melkein aina Silkkisukan kanssa yhdessä.
Syystyttö pohtii, mitä nuo muut touhottaa.
Silkkisukka on joukon poseeraaja. Heti kun emäntä ilmestyy kameran kanssa, niin Silkkisukka kääntyy kameraan päin ja alkaa heilutella niitä valkosukkaisia tassujaan. Silkkisukka on myös selvästi Syystytön kaveri.
Silkkisukka poseeraa
Me päätettiin emännän kanssa jo lasten nimetkin, mutta olkoon vielä toistaiseksi salaisuus. Ihan ei olla päästy yhteisymmärrykseen miten päin Syystytön ja Silkkisukan nimet menevät. Kerron sitten ensi kerralla kumpi meistä voitti tämän kissanristiäiskeskustelun.
