Hyvää Joulua kaikille!

Toivottavat,
Ronja, Maija, Felix, Vilma ja "emäntä"

Joulu lähestyy

Huomenna se sitten on, se Joulu. Emäntä on tullut ihan hulluksi. Se vaan juokee ympyrää ja siivoaa ja korjaa lehtiä ja leluja pois. Ja sitten se kantoi kamalasti ruokaa ja muita tavaroita sisälle ja mutisi jotain joululahjoista. Saadaankohan mekin jotain?

Tänään me leivottiin ja tehtiin mätihyytelöä. Siitä leipomisesta minä en niin välittänyt ja menin nukkumaan siksi aikaa, mutta se mätihyytelön teko oli kivaa. Se mäti on vähän niinkuin kalaa. Ja sitten siihen tuli kermaa ja kermaviiliä. Mätihyytelö tuoksui pienen kissan nenään oikein hyvältä ja minä yritin kovasti auttaa. Mutta maistiaisia en saanut. Emäntä sanoi, että se on liian suolasita minulle.

Ihan vähän aikaa sitten emäntä kantoi sisälle puun! Ihan kokonaisen kuusen, joka ulottuu kattoon asti. Se on aika kiva ja minä jo yritin kiivetä siihen, mutta emäntä kielsi. Yritin kumminkin, mutta sitten emäntä kielsi sen verran päättäväisesti, että kai se täytyy antaa olla. Ainakin niin kauan kunnes emäntä menee nukkumaan.

Paketti

Pakettia tutkitaan ...

Minä sain paketin! Se tuli postissa ja ihan minun omalla nimellä. Emäntää vähän jänskätti saako se sen postista ulos, mutta onneksi siinä oli myös emännän nimi ja kaikki meni hyvin.

Tämä on minun!

Kaikki ryntäsivät heti katsomaan pakettia ja tutkimaan tuliko se ihan oikeesti minulle. Mutta minun se on ja minä tiedän sen hyvin. Ja kyllä Maija ja Felixikin sen sitten tunnusti.

Paketissa oli lahja minun iskältä. Iskä lähetti minulle samanlaisen kansion kun sillä itsellään on. Siihen voi laittaa rekisterikirjan, mikrosirutodistuksen ja näyttelypaperit ja vaikka kuviakin. Se on tosi hieno.

Kiitos iskä!

Jouluvalmisteluja

Emäntä otti esille jotain mitä kutsutaan joulukoristeiksi. Kaikenlaista kivaa missä on rusetteja, kulkusia ja paljon punaista. Vanhemmat kissat kertoivat, että koristeita tulee vielä paljon lisää ja vielä joku puukin sisälle. Kuulostaa aika jänskältä.

Emäntä antoi sitten meille jotain koristeita leikkittäväksi mutta ei meitä silloin oikein leikittänyt. Emäntä sanoikin, että on se kumma kun muuten varastetaan kaikki irtoava ja leluksi kelpaava, mutta kun ihan annetaan, niin sitten ei kelpaa. Emäntä olisi ottanut meistä kuvia jotain joulukortteja varten. Mutta otti se kuvia kuitenkin. Emäntä sanoi, että jos ei vapaaehtoisesti saa kuvia kuin peppukarvoista, niin sitten otetaan kuva vaikka mikä olisi.

No ei se ihan niinkään mennyt. Kilttihän emäntä on. Mutta otti se syliin ja laittoi tuolille joulukoriteiden viereen ja piti sitten kiinni. Samalla saatiin sitten yksi kuva Vilmastakin ja se on nyt kissakaverien sivulla! Siis yksi onnistunut kuva ja noin 20 kuvaa toisesta korvasta tai avonaisesta suusta. Tässä on niistä vähän vähemmän onnistuneita kuvista minusta ja Vilmasta - ei ihan joulukorttiainesta. :)

Kunnon kuvat säästetään kuulemma jouluksi.

Excellentisti meni!

Tänään oltiin sitten siellä Eteläisen Rotukissayhdistyksen näyttelyssä Myllypurossa. Lähdimme tosi aikaisin aamulla enkä ehtinyt syödä enkä edes käydä pissalla. Mutta perille päästiin. Kyllä oli kylmä ja jännittävä päivä. Mutta minulla meni ihan hyvin vaikka pelottikin. Naapurin Pilvillä ei mennyt yhtä hyvin kun tuomari sanoi sen näyttävän Norjalaiselta metsäkissalta vaikka se on Maine Coon!

Minä tapasin iskäni ja sen emännän ja muitakin mukavia ihmisiä. Ja kaiken lopuksi sain taas Excellentin ja EX1-arvostelun. Tässä kuvassa on minun ja iskän häkit ja ruusukkeet. Iskä on isompi ja vanhempi ja siksi sen ruusukkeetkin on kai isompia. Eli minä olen tuossa vasemmalla.

Näin se meni

Tällä kertaa istuttiin vielä pitempään häkissä odottamassa kuin viimeksi ja jostain syystä minua hiukan pelotti koko ajan. En ihan itsekään tiedä miksi, mutta niin vaan kävi.

Magnificat Casper

Mutta ei se menoa haitannut. Ensin tavattiin Mervi-emäntä ja sitten näyttelyssä minun iskä Kassu eli Casper ja iskän emäntä. Minä en olekaan koskaan aikaisemmin tavannut iskääni. Iskä oli iso ja komea ja punainen - ja kovasti utelias. Iskä olisi haistellut minua ja tullut viereen, mutta kun minua pelotti vähän niin minä ihan vaan pikkusen murisin. Emäntä sanoo, että se ei ollut ihan kohteliasta, mutta minkäs sitä nuori tyttö voi, jos pelottaa. Tässä on emännän ottama kuva iskästä. Onkos meissä samaa näköä? Minä sain iskän emännältä läksiäislahjaksi numerokortteja. Niistä on varmaan vielä hyötyä, kun mennään taas näyttelyihin.

Tuomarin luokse mentiin iskän kanssa peräkkäin. Me kun oltiin kahdestaan väriryhmässämme. Tuomari oli tällä kertaa aika nuori täti ja sillä meni ikuisu....us ennen kuin päästiin pois. Ja sitten melkein heti takaisin, kun minä pääsin taas TP-valintoihin mukaan. Minähän olen jo ihan vanha tekijä! Tosin tuomarillekin minä vähän mutisin ja pelotti. Se kun vielä puhuikin jotain ulkomaankieltä enkä minä ymmärtänyt mitään. Mutta emäntä ymmärsi ja kertoi sitten minulle. Oli kuulemma sanonut, että on hermostunut tyttö. No olinhan minä, ei aina voi olla hyvä päivä.

Tuomarin mielestä minun turkkini oli vähän liian pehmeä ja profiilikin olisi voinut olla parempi. Puhui se vielä muistakin puutteista, mutta emäntä sanoi, että unohdetaan ne kun niistä ei ole mitään arvostelusetelissä. Mutta minun häntääni tuomari kehui tosi hienoksi, ihan excellentiksi ja tuuheaksi. ja piti se minun silmistäni ja kauluristanikin. Ja taas minä sain EX1 arvostelun ja ruusukkeen. Tällä kertaa ruusuke on sininen ja vähän isompi kuin viimeksi. TP-valinnoista en päässyt enää eteenpäin. Nyt sitten ollaan kotona taas ja masu on täynnä. Nyt minä jatkan kehräämistä emännän sylissä. Kurrrr.

Huomenna näyttelyyn

Tässä minä kuivattelen turkkiani ja kirjoittelen samalla kun emäntä hiki hatussa silittelee häkin verhoja ja mutisee itsekseen mitä kaikkea pitää ottaa huomenna mukaan. Tarkoitus on aamulla kello seitsemän lähteä pirteänä Eteläisen Rotukissayhdistyksen näyttelyyn Myllypuroon. Kyllä on hässäkkää. Ja kaiken kukkuraksi emäntä pesi Maijankin vaikka ei olisi ollut pakko. Pitäkää minulle peukkuja!

Siperian noutaja

No nyt minä sen kekkasin! Pienempänä ihmettelin, kun Maija niin kamalasti tykkää hakea palloa. Emäntä valittaa, että käsi on iltaisin ihan kipeä kun pitää aina vaan uudestaan heittää palloa. Maija tuo pallon takasin ihan jalkojen juureen ja kehrää ihan hirmuisesti.

Ihan vaan lystikseni sitten kokeilin ja sehän olikin kivaa. Nyt meitä on sitten kaksi juoksemassa pallon tai kepin perässä. Emäntä sanookin, että rotu on ihan väärin nimetty. Ei sen pitäisi olla siperiankissa vaan siperian noutaja.

Tässä ensimmäisessä videossa minä haen keppiä. Kuva on vähän hämärä, kun salama ei kuulemma toiminut. Minusta silloin ei kyllä edes ukkostanut? Toisessa videossa Maija hakee palloa.

Uusia kuvia

Emäntä otti minusta pari uutta kuvaa ja teki plokkiini uuden otsikon. Kuvasivulla on kuva minusta harjoittelemassa raapimapuun käyttöä,

Se oli vahinko!

Viime perjantaina leikin Felix-sedän kanssa ja ihan samalla lailla, kuin aina ennenkin. Äkkiä Felix-setä sähähti minulle ja juoksi karkuun. Kun emäntä tuli katsomaan, niin Felix-sedän silmä vuosi vettä ja kovasti - ihan kuin se olisi itkenyt.

Emäntä ihan säikähti ja sanoi, että "Voi Felix-ressukkaa sattuiko silmään." Sitten emäntä otti Felix-sedän syliin ja katsoi silmää. Vähän ajan päästä hän kuitenkin sanoi, että taisi osua vain silmäluomeen, kun mitään ei näy. Silmä kuitenkin valutti vettä vielä koko viikonlopun ja emäntä sitten varasi ajan lääkäriltä, jos silmään vaikka kuitenkin sattui. Kolme tuntia sen jälkeen silmä lakkasi vuotamasta ja Felix-setä oli ihan kuin ennenkin. Niinpä emäntä sitten tänään aamulla peruutti lääkärin ja totesi, että taisi Felix-setä säikähtää ajatusta lääkäristä.

Minä vannon, että se oli vahinko!

Teini-Tornado

Minä kasvan ja vahvistun koko ajan. Sitä varten pitää syödä ja harjoitella. Olenkin oppinut pitämään uusista herkuista. Ehdoton lempparini on croisantit, vaikka emäntä sanookin, etteivät ne ole kissanruokaa. Minusta ne ovat kuitenkin herkullisia ja onneksi emäntä ostaa melkein joka sunnuntai itselleen yhden päiväkahville. Aina olen onnistunut saamaan itselleni muutaman palan kun oikein työnnän pääni siihen emännän ja croisantin väliin. Ja sitten me molemmat herkutellaan!

Myös kissannaksut ovat oikeastaan ihan hyviä ja nykyään syön niitä joka ilta. Ei niitä lasten pikkunaksuja, vaan ihan oikeita kunnon naksuja. Emäntä sanookin, että antaa ne pikkunaksut pois, kun ne ei kerran maistu. - Uhkailee vaan, eiköhän se yritä syöttää ne meille muun ruoan mukana.

Kun syö hyvin, niin on sitten energiaa juosta. Ja minä tyttöhän juoksen ja Felix-setä juoksee edellä karkuun. Emäntä sanoo, että Felix-setä alkaa olla ihan alakynnessä ja kutsuu minua Teini-Tornadoksi tai Ronja Rimpulaksi. Olen kuulemma villi ja vilkas. Kekseliäs minä ainakin olen. Osaan itsekin etsiä tavaroita, joista saa leluja. Eilenkin löysin sellaisen limsapullon muovikorkin ja nyt olen kantanut sitä ympäri kaksi päivää. Minusta se on tosi kivaa.

Olen myös huomanut, että sylissä on oikeastaan ihan kiva olla. Emäntä rapsuttelee ja juttelee. Siinä alkaa ihan nukuttaa ja silloin minä kehrään. "Kurinakone on kunnossa." - sanoo emäntä.

Hampaita

Tänään harjoiteltiin taas hampaiden pesua. Emäntä katsoi suuhuni ja sanoi, "Jaahas, sitä vaihdetaan hampaita". Mietin siinä, että mihin ne hampaat oikein voi vaihtaa? Niitähän tarvitaan syömiseen enkä ihan heti keksinyt, mitä voisin haluta tilalle. Mutta sitten emäntä sanoikin, että minulla näkyy jo uudet kulmahampaat ja yksi pentukulmahampaista on jo lähtenyt. Olipa helpotus kuulla, ettei kulmahampaita kasvakkaan yhteensä kahdeksaa, vaan pentuhampaat putoaa pois!

Kahdeksalla kulmahampaalla on jo vähän vaikea pureskella. Varsinkin kun opin juuri maistelemaan kuivaruokaa. Nappuloiden pureskelu myös helpottaa hampaiden kutinaa. Emäntä kyllä sanoo, että se kutina helpottaa, kunhan kaikki hampaat on vaihtuneet. Sitten ei enää tarvitse pureskella kaikkea mahdollista. Kuten kirjojen selkämyksiä emännän yöpöydällä - siitä tuli vähän moitteitakin.

Emäntä sanoi, että kuivaruoan syöminen on vähän sama kuin hampaita pesisi. Pidin enemmän Maijan ja Felix-sedän isoista nappuloista kuin omistani. Se ei kuulemma haittaa, kunhan opettelen syömään nappuloita. Hampaiden pesulta se ei minua kuitenkaan kuulemma säästä. Pikkukissojenkin on hyvä pestä hampaita, ettei tarvitse vanhana syödä vain pehmeätä ruokaa pelkillä ikenillä, sanoo emäntä.

Mökkimatka

Minä olin kesämökillä! Sitä kutsutaan kesämökiksi mutta kyllä siellä näköjään voi käydä näin syksylläkin.

Sinne oli ihan hurjan pitkä matka, paljon pitempi kuin näyttelyyn Myyrmäkeen. En ihan tiedä kuinka pitkä, kun kerkesin nukahtamaan välillä. Ensin mentiin autolla ja minä sain olla etupenkillä. Kopassa tietenkin, vaikka olisin minä sieltä mielellään tullut pois ja harjotellut vaikka auton ajamista. Sitten tultiin perille - tai niin minä luulin. Ehei... Sitten mennään veneellä, sanoi emäntä. Se kyllä pelotti kun se piti niin kovaa ääntä. Piti naukua oikein kovaa, että emäntä kuuli kuinka minua pelottaa. Silloin se nosti minut ihan oman jalkansa viereen ja se lohdutti minua kun emännän jalka näkyi. Jos jalka on kopan vieressä, niin emäntä ei voi olla kaukana. Eikö niin?

Mökki olikin talo! Siellä oli alakerta ja yläkerta ja portaat. Ihan valtavasti tutkimista ja uusia leluja. Tuoleissakin oli sellaisia naruja, joilla oli kiva leikkiä. Ulkona oli ihan eri näköistä kuin kotona, ihan uudenlaisia käpyjä ja risuja. Emäntä kävi myös jossain, mitä kutsutaan metsäksi ja toi sieltä sieniä. Onkohan se metsä joku kauppa? Ja sisällä oli ihan valtava hiekkalaatikko. Kun tuli hätä, niin hiekasta sai kokonaisen vuoren peitteeksi hädän päälle. Emäntä jo sanoi, että "riittää, Ronja". Se tarkoittaa, että pitäisi lopettaa. Syödä minä en meinannut millään malttaa. Emäntä ensin houkutteli, mutta luovutti sitten ja sanoi, että voin syödä enemmän kun päästään kotiin takaisin. Äsken me tultiin kotiin ja kaverit oli kateellisia kun kerroin missä olin ollut. Sitten me tytöt syötiin!

Excellent pentu!

Tänään oltiin sitten näyttelyssä ja ihan hyvin meni (sanoo emäntä). Ainakin sain tällaisen nätin ruusukkeen ja emäntä oli iloinen.

Ensimmäinen näyttelyni oli RUROKin näyttely 28.8.2011 Vantaan Myyrmäessä. Hyvin meni, minä osasin! Ensin mentiin häkkiin ja odotettiin tosi pitkä aika. Tässä on kuva minusta odottamassa.  Sitten mentiin tuomari-sedän luo. Siellä piti seistä pöydällä ja istua sylissä. Hyvin meni!

Tuomari sanoi, että minulla on Excellent luusto ja rakenne, sekä otsa, profiili ja leuka! Turkkikin on kuulemma Excellent, ja luonne. Sitten se kirjoitti, että silmät on pyöreänä ja luonne vilkas. Kai minulla oli silmät pyöreänä kun niin kamalasti jänskätti (emäntää myös). Enkä minä ollut vilkas, ihan nätisti olin paikallani, tai ainakin melkein (sanoi emäntä).

 Sain tuloksen Ex1 ja vielä kutsun kun tuomari valitsi ehdokastaan parhaaksi pennuksi. Siihen se matka kuitenkin tyssäsi, en päässyt paneeliin (mikähän sekin on?). Emäntä sanoi että meni tosi hyvin. Minä kun olin joukon nuorin vauveli. Ja sitten sain lähtiäisiksi mukaan sellaisen ruusukkeen. Kotona sitten otettiin kuva minusta ja palkinnosta. Sitä ennen minä kuitenkin söin ja kävin hädällä vadilla, kun en päivällä muistanut siellä näyttelyssä.

Pesupäivä

Aamulla emäntä sanoi, että tänään on sitten pesupäivä. Minä hupsu ihan luulin, että se tarkoittaa pyykkipäivää, kun se laittoi vaatteita pesukoneeseen ja koneen päälle. Voi tytöt, että olin väärässä!

Ensin emäntä lähestyi hammasharjan kanssa ja tunki sen suuhuni. Yäk! Koittakaa itse laittaa lattiaharjan kokoinen harja suuhun, ei ollut kivaa. Mutta nyt on sitten purukalusto puhdas ja pusunraikas hengitys. Mutta eihän se tähän loppunut. Seuraavaksi mentiin saunaan ja siellä odotti vadillinen lämmintä vettä. Se oli kyllä oikeastaan aika kivaa. Vesi oli lämmintä ja siinä oli mukava olla. Emäntä sanoikin, ettei ole koskaan nähnyt kenekään käyttäytyvän yhtä hyvin pesulla. Ai että minä olin polleata tyttöä. Ihan hiukan ehdin hermostua, kun pesu kesti niin kauan. Ihan vaan vähän ääntäni korotin, ei muuta. Emäntä sitten uskoikin, että nyt riittää ja haki pyyhkeen. Minä sitten itse viimeistelin Felix-sedän kanssa, että varmasti on kaikki puhdasta.

Sylissä istumistakin harjoittelimme yhdessä. Kyllä minä jo vähän maltan istua, mutta emäntä sanoo, etten oikein ole siinä ihan mestariainesta. No, eihän sitä kaikkea aina voi osata. Emäntä otti minusta kuvan heti pesun jälkeen, mutta minusta se ei ollut ihan reilua. Minähän näytän tuossa ihan uitetulta rotalta. Nyt pitää sitten ottaa kauneusunet huomiseksi. Zzzzz...

Manikyyri

No nyt se emäntä on tullut ihan hulluksi. Jo viime viikolla se leikkeli kynsiäni lyhyemmiksi etutassuista. Eilen illalla se hyökkäsi saksien kanssa ja leikkeli kynnet kaikista tassuista. Mikään ei auttanut. Yritin rimpuilla ja vetää tassut pois ja vakka mitä. Olin ihan varma, että nyt lähtee koko tassu tai ainakin varpaat. Puh-huh, ei lähtenyt kuin kynnet lyhyemmiksi. Tarkastin kyllä jälkeenpäin joka tassun ja pesin ne varmuuden vuoksi. Kyllä oli kaikki varpaat tallella!

Opittua ja opittavaa

Emäntä oli 4 päivää matkoilla ja naapuri piti meistä huolta. Opin sillä aikaa avaamaan kaapinovia (ei kuulemma olisi tarvinnut). Olen myös oppinut tunnistamaan nimeni - tai siis tiesinhän minä sen, mutta nyt tajusin, että emäntä olettaa minun tulevan luokse tai ainakin nostavan päätäni kun nimi sanotaan.

Naapurin sylissä kokeilin vähän istua, mutta en kyllä vieläkään viihdy sylissä. En pure enkä raavi, osaan kyllä käyttäytyä. Emäntä sanoo, että "ähellän" kunnes pääsen pois. Minkä sille voi, jos ei viihdy sylissä? Pitäisi kuulemma näyttelyyn oppia, vaan kun en tykkää.

Syömisestä minä kyllä tykkään!

Omat sivut

Tänään luotiin emännän kanssa minulle omat sivut. Alkua tämä vielä on, mutta jotain pikku juttuja jo saatiin tehtyä. Aloitettua näyttelyt sivu ja kohta tehdään kuvia ja sivu mun kavereista.