Lupauskirja

James tuomarin pöydällä - ei ihan vapaaehtoisesti.

Sunnuntaina emäntä kertoi aamulla menevänsä katsomaan kuinka minun poikani James pärjää näyttelyssä. James oli mukana nuorten luokassa esittelemässä kuinka komea nuori herra hänestä on tullut.

Komea James olikin ja kovasti tuomari oli häntä ihaillut. James-raukka on vain tainut tulla vanhempiinsa ja jännitti kamalasti tuomarin edessä. Kun poikien emäntä sitten joutui vähän pitelemään hänestä kiinni, niin turkkihan siinä kuulemma meni pörröön eikä tullut ihan parhaat puolet esille. Mutta sai James silti ihan hyvän arvostelun vaikka toiseksi jäikin. Eikä hän huonolle toiseksi jäänyt, kun kaveri sitten valittiin paneelissa kategorian parhaaksi nuoreksi.

Täytyy nimeni seistä siinä myös.

Näyttelystä tullessaan emäntä sitten kertoi minulle, että on nyt allekirjoittanut minulle sopimuksen poikaystävästä. Uuden poikaystäväni nimi on Ruufus, mutta me emme ole vielä tavanneet. Pyysin sitten nähdä tätä lupauskirjaa, koska täytyyhän siinä kai minunkin nimeni olla ihan laillisuuden takia. Emäntä sanoi, että on siinä minun nimeni, mutta vain tekstissä. En kyllä ymmärrä. Kinata en tahdo, mutta enpä saa sitä päähäni, ettei oman tassuni painamaa puumerkkiä tässä kirjassa tarvita. Minäpä tämän asian alku ja juuri, ja sentähden täytyy nimeni seistä siinä myös.

Hain siis kynän ja aloin rustata allekirjoitusta. Mutisin siinä, että sinne minunki puumerkkini vielä tuleman pitää. Mutta nolosti siinä minulle kävi ja kiinni jäin ja emäntä moitti minua uppiniskaiseksi. Totesin vain, että emännältä olen kaiken oppinut ja siihen loppuivat moitteet kuin seinään. Nyt sitten vaan odottelen treffejä. Sitä ennen mennään kuitenkin kuulemma Turku-reissulle ja Turokin näyttelyyn.

Laski laulellen lumia

Tänään on kuulemma laskiaissunnuntai. Emäntäkin laski lunta heitellessään sitä lapiolla portailta lumikasan päälle. Ainakin hän hoki koko ajan "seitsemäntoista sentään, seitsemäntoista sentään, seitsemäntoista...". Ehkä hän ei osaa laskea sen pitemmälle? Mutta aikansa puhistuaan emäntä sai kuin saikin kaiken lumen kasan päälle, vaikka lumikasa on jo korkeampi kuin koko emäntä.

Minä ja Felix-setä päiväunilla

Minä en ulos mennyt. Siellä on kylmää ja märkää eikä pääse kävelemään oikein minnekään. Meidän Kattila-häkkikin on kokonaan lumen saartama. Minä tyydyn laulamaan lemmenlauluja Felix-sedälle täällä kotona. Kovasti minua taas kurnuttaa ja poikaystävää olisin vailla. Felix-sedän mokoma ei vaan suostu yhteistoimintaan. Oikein kun yritän viehkeästi tanssia hänen edessään, niin mokoma menee piiloon ja kurkkii vaan sieltä. Emäntä sanoo, että se johtuu siitä, kun Felix-setä on konsultti. Konsultit ei kuulemma osaa itse, ne vaan neuvoo muita. Eikä täällä ole toista poikaa, jota voisi neuvoa. Emäntä kuitenkin lupasi, että etsitään minulle poikaystävää, mutta ei ihan vielä. Täytyy siis odotella.

Minttu

Jos muuten joku on miettinyt, mitä minun orvoiksi jääneille sukulaisilleni kuuluu, niin kolme heistä on edelleen ilman kotia. Maine coonit Siru ja Minttu, sekä kippurakorva Nasse-setä. Siru ja Minttu ovat kuulemma kovasti rohkaistuneet nyt kun ovat saaneet rauhassa toipua kodittomuudesta. Eli heistä tulisi ihan oivia lemmikkejä jollekin omalle perheelle.

Vaan kyllä minun täytyy nyt taas lähteä lurittelemaan pari serenadia Felix-sedälle. Se mokoma kun vaan nukkuu tuossa tietokoneen vieressä.

Lahjoiko Maija tuomarin?

Tänään oltiin Helsingissä Rurokin kissanäyttelyssä. Valmistautuminen oli sitä samaa kuin ennenkin: käytiin pesulla ja emäntä juoksi ympyrää kuin päätön kana ja mutisi koko ajan, että onkohan nyt jo kaikki mukana, missä on rekisterikirjat, puuttuuko näyttelyvahvistus, jne. Ainoa poikkeus aikaisempaan oli, että Maija oli mukana.

Minä olin kuin vanha tekijä ja sain toisen sertini avoimessa luokassa. Enää yksi lisää ja minusta tulee "herkkusieni", totesin emännälle. Tai niin minä luulin, mutta emäntä korjasi, että ei se Champion tarkoitakaan herkkusientä vaan mestaria. Herkkusieni kirjoitetaan kuulemma vähän eri tavalla: c-h-a-m-p-i-g-n-o-n. Mistä sitä nuori neiti sen olisi voinut tietää?

Tuomari piti minun turkistani ja se onkin nyt tosi hieno. Me ollaan emännän kanssa hoidettu sitä kuntoon lasten lähdettyä kotoa. Mutta siitä lopusta tekstistä arvostelusetelissä emäntä ei ihan saanut selvää. Tuomari ei ehkä oikein osannut kaunokirjoitusta?

Päivän suurin kysymys on, onko tuomarin pussailu lahjontaa? Minä en moiseen alennu, mutta Maija rakastaa aina kaikkia ja pussaili siis tuomaria. Maija saikin sertin ja pääsi myös mukaan tuomarin parhaiden valintaan. Sitten ei enää pusut auttaneet, vaan tuomari totesi, että muut on isompia. Kai ne oli isompia kun ne oli maine cooneja. Hupsua.


Emäntä kuitenkin oli onnellinen ja me olemme kotona kahden uuden ruusukkeen kanssa. Nyt minä menen syömään oikein kunnolla. Tuomarikin sanoi, että Ronjan pitää saada vielä massaa lisää. Eiköhän sitä syömällä kehity.

Joululöhöilyä

Tiedättekö katit, mistä tietää, että on joulu? Minusta se tietää siitä, että ensin juostaan koko ajan ympyrää ja siivotaan ja laitetaan ruokaa - ja sitten vaan maataan sohvalla ja syödään ja nukutaan. Minä tykkään oikeastaan molemmista: juoksemisesta ja löhöilystä. Meille tuli myös paljon joulukortteja. Ne on tosi hienoja ja emäntä on ripustanut ne kaikki aulaan katseltavaksi. Pojilta tuli kuva ja terveisiä ja Minnieltä kortti. James ja Verner ovat viettäneet joulua yhdessä isänsä kanssa.

Meillä on taas kuusi sisällä ja siinä koristeita. Tosin muutaman koristeen minä pihistin tuosta alaoksilta ja jemmasin leikikaluiksi. Kuusi on muutenkin kiva. Sen ympäri voi juosta ja leikkiä Felix-sedän ja Maijan kanssa. Kuusi myös tuoksuu hyvältä ja sen juuressa on kuusenjalka, jossa on vettä. Felix-setä taitaa pitää eniten siitä vedestä. Emäntä väittää, ettei Felix-sedän tassut ole kuivina koko jouluna, kun se vaan hämmentää sitä vettä kuusen juurella.

Huomenna on kuulemma taas arki ja työpäivä. Emäntä kertoi, että sitten alamme valmistautua näyttelyyn. Menemme pitkästä aikaa kissanäyttelyyn, jonka Rurok järjestää Myllypurossa. Tällä kertaa myös Maija tulee mukaan. Vaikka Maija on minua vanhempi, niin minä olen oikeastaan ihan näyttelykonkari Maijaan verrattuna. Maija kun ei ole vielä koskaan ollut näyttelyssä, vaikka se pitää kamalasti ihmisistä ja huomiosta. Saas nähdä miten meillä siellä menee.

Omia koteja ja itsepäisyyspäivä

Tänään on kuulemma itsenäisyyspäivä. Minä ensin kuulin, että se olisi itsepäisyyspäivä ja yritin sitten jääräpäisesti kaappiin nukkumaan. Mutta emäntä sanoi, että ei se sitä tarkoita ja olen ymmärtänyt ihan väärin. Nyt on itsenäisyyspäivä ja juhlitaan sitä, että meillä on oma maa, oma koti ja saadaan itse päättää.

Siru

Sen kunniaksi emäntä kertoi hyviä uutisia. Meidän orvoista sukulaisista kolme on saanut oman kodin ja mukana on minun Kassu-iskä. Voi katit, mikä riemu-uutinen!

Nasse-setä

Kolme orpoa on vielä vailla sitä omaa kotia, jossa olla itsepäinen. Maine coonit Siru ja Minttu sekä lyhytkarvainen american curl Nasse-setä hakevat vielä rauhallista omaa pesää, jossa toipua järkytyksistään. He ovat kaikki hieman ujoa tai arkoja. Siru on kyllä tosi reipas ja Minttu antaa kammata ja silittää. Voi kun hekin vielä saisivat oman emännän tai isännän. Käykääpä katsomassa lisää Catilluksen sivuilta.

Minnie

Minun lapsiltanikin emäntä toi terveisiä. James ja Verner ovat Keravalla ja viihtyvät kuulemma tosi hyvin. Emäntä sanoi, että näkyy kuinka niitä siellä rakastetaan. Charlotte on Järvenpäässä ja emäntä sanoi, että taidetaan meidän tyttö hemmotella ihan prinsessaksi siellä. Charlotte on saanut uuden kutsumanimen Minnie ja vielä paljon lempinimiä päälle.

Verner

Voi minun iskä raukkaa!

Kassu-iskä

Tänään emäntä kertoi minulle ihan kamalan suru-uutisen. Minun iskän emäntä on mennyt taivaaseen ja iskä ja kaikki iskän kaverit ovat jääneet emäntä-orvoiksi. Emäntä ei halunnut kertoa aikaisemmin, kun lapset olivat vielä kotona ja niistäkin huoli. Minä olen niin suruissani ja haluaisin mennä antamaan iskälle haleja ja pusuja.

Onneksi Muska-äiskän emäntä on ottanut heidät kaikki hätämajoitukseen. Minä jo niin pelkäsin, että iskä ja kaverit joutuvat olemaan sateessa ulkona ilman ruokaa. Niin onnettomasti ei sentään asiat ole, mutta kyllä he kaikki tarvitsisivat pian uuden kodin ja emännän tai isännän.

Rosa-täti

Kaksi kaveria sai jo toisen kodin. Tikru-täti pääsee kasvattajansa luokse ja Lilli-täti sai ihan uuden kodin. Lilli-täti on muuten Felix-sedän sisko. Mutta Kassu-iskä ja toinen siperialaispoika Tiuhti hakevat kotia. Ja samoin maine coonit Minttu ja Siru sekä curli Nasse-setä. Ja sitten on vielä Rosa-täti, joka on neva-rotua, siis ihan kuin siperialainen, mutta sillä on naamioväritys. Emäntä kertoi, että Venäjän pääministeri Met..., Menv.., eiku Medvedev antoi juuri tällaisen kisun pennun presidentti Haloselle.

Emäntä laittoi heistä kaikista kuvia ja tietoja meidän kissalan sivuille. Sieltäkin löytää yhteystietoja, jos vain joku tietäsi, mistä koti minun rakkaille sukulaisille. Ja suoraan voi kuulemma soittaa Magnificat-kissalaan. Emäntä sanoi, että ei ole muuta väliä, kunhan vaan löytyy hyvä koti ja ruokakuppi.

Terveisiä kovasti iskälle ja äiskälle. Pitäkää häntä pystyssä, niin kyllä asiat varmaan vielä hoituvat.

Charlotte Lotan kaveriksi

Tänään ihan yllättäen lähti minun viimeinenkin lapsokaiseni uuteen omaan kotiin. Ei siitä paljoa keretty jutella, kun emäntäkin kuuli vasta eilen illalla, että yksi perhe haluaisi meidän Plumpsiksen ehkä omakseen.

Plumpsis ja Maija

Ei se minusta nyt enää niin kamalaa ollut. Se on elämän tarkoitus, että lapset kasvavat ja muuttavat omaan kotiin. Plumpsis oli kuitenkin jo iso tyttö, vaikka emäntä häntä Lotta-rotaksi kutsuikin. Sattui muuten hassusti tuo Lotta-nimi, kun uudessa kodissa odottaa kaksi koiraa ja niistä toinen on nimeltään Lotta. Saas nähdä, millä nimellä meidän Lottaa sitten kutsutaan. Vaan olisihan se kätevää komentaa vaan Lottaa, jos vaikka molemmat tottelisivat. Tai sitten kumpikin jättää tottelemisen sikseen.

Plumpsiksen uusi koti on Järvenpäässä. Eli kaikki lapset jäävät tähän aika lähelle. On se aika lohdullista ajatella, etteivät he ihan maailman äärissä ole, kun pojatkin ovat Keravalla. Äidillä on nyt helpottunut olo. Felix-setä hiukan suree, hän kun niin pitää pikkuisista.

Plumpsis uuden emännän sylissä

Hiukan vielä jännitetään, kun perheessä on ollut vähän allergiaa, ettei sellainen puhkea. Vaan emäntä ja minun äiskän emäntä lupasivat ottaa Plumpsiksen takasin, jos niin onnettomasti käy. Vaan me kaikki pidämme peukkuja pytyssä Plumsiksen perheelle! Pidä pikkuinen hauskaa koirien kanssa ja lähetä joskus äidillesi terveisiä.